Kauppakorkeakoulu

Älä osta Alexandrian rahastoja!

2011-11-09T13:42:00.002+02:00

Katselin juuri eräiden suomalaisten rahoitusalan toimijoiden sijoitustuotteiden hinnoittelua. Oli helppo huomata, että asiantuntematonta sijoittajaa viedään kuin pässiä narussa: he maksavat sijoituksistaan turhia palkkioita.Optimaalinen sijoitussalkku sisältää kaikkia mahdollisia arvopapereita, opettaa moderni portfolioteoria. Silloin salkun riskin ja odotustuoton välinen suhde on paras mahdollinen. Tämän vuoksi sijoittajan kannattaa aina sijoittaa mahdollisimman hyvin hajautettuun salkkuun.

Silloin sijoittajan ei tarvitse kiinnittää huomiota salkunhoitajan yrityksiin voittaa indeksi -- sehän ei edes voi onnistua muuta kuin onnenkaupalla. Sen sijaan sijoittajan kannattaa kiinnittää huomiota ainoastaan salkun kustannuksiin.

Pieni ero kustannuksessa kasvaa korkoa ajan mittaan

Eri rahastojen ja rahastoyhtiöiden välillä on suuria eroja. Toiset rahastot ovat erittäin edullisia, toiset taas ovat kalliita. Kallis rahasto ei välttämättä tuota yhtään halpaa rahastoa enemmän.

Sen vuoksi kannattaa aina sijoittaa mahdollisimman halpaan rahastoon. Pieneltäkin tuntuva ero -- vaikkapa 1 % ero hallinnointikustannuksissa -- syö vuosikymmenten kuluessa huomattavan osan sijoituksen tuotoista. Esimerkiksi 1000 euron sijoitus 30 vuodeksi kasvaa 7 % korolla 7610 euroksi, mutta 6 % tuotolla vain 5740 euroksi!

Rahaston merkintä- ja lunastuskulut vaikuttavat suhteessa huomattavasti vähemmän, jos sijoituksen aikajänne on kymmeniä vuosia. Muutaman vuoden tähtäimellä sijoittavan on kuitenkin täysin turhaa maksaa esimerkiksi Alexandrian välittämistä rahastoista perittyjä 5 % merkintäkuluja. Viiden prosentin merkintäkulu pudottaa mainitun 7 % sijoituksen kasvun 7229 euroon.Fiksu sijoittaja jättää Alexandrian rahastot väliin, ja merkitsee rahastot suoraan ne liikkeellelaskevalta pankkiiriliikkeeltä. Silloin rahaston merkintäkulut jäävät alhaisemmaksi kuin merkittäessä rahastoa jonkun välittäjän kautta.

Siksi suosin indeksiosuusrahastoja

Itse hankin kuitenkin rahastoni pörssistä -- ostan ainoastaan pörssinoteerattuja indeksiosuusrahastoja. Indeksiosuusrahastot noudattavat jotakin osakeindeksiä, minkä vuoksi niiden kulut jäävät alhaiseksi: pankkiiriliikkeen ei tarvitse maksaa kovapalkkaisten analyytikkojen palveluista. Sen vuoksi rahaston hallinnointikustannukset ovat alhaiset.

Lisäksi pörssinoteerattuja rahastoja hankitaan pörssistä, eikä pankin tiskiltä. Sen vuoksi rahaston merkintäkulut jäävät selvästi pienemmäksi, ainakin jos rahaston hankkimiseen käyttää jotakin edullista verkossa toimivaa osakevälittäjää.

Silloin sijoittamisen kustannukset jäävät niin alhaisiksi kuin mahdollista -- ja silloin sijoitus tuottaa mahdollisimman hyvin.

Vaalivuosi 2012 lähestyy - mutta ketä äänestää?

2011-10-22T11:40:00.000+03:00

Kuten jo edellisessä postauksessani annoin ymmärtää, olen lievästi sanottuna vaikeuksissa ensi vuoden vaalien kanssa. Presidentinvaalien suhteen tilanne on tietysti suhteellisen selvä: ääni menee demarille jo ensimmäisellä kierroksella.

Tällä kertaa ei kannata ryhtyä edes ekalla kierroksella äänestämään pienpuolueita - nyt jos koskaan ääni menee silloin hukkaan. Vihreiden kannalta tämä ei tietenkään ole ongelma: heille on ihan ok, että kokoomuslainen nousee presidentiksi.

Tietysti monet ovat sitä mieltä, että Lipponen on Niinistöä oikeistolaisempi. Ehkä heidän välillään ei ole suurta eroa, mutta siinäkin tapauksessa demari on kokoomuslaista parempi valinta vasemmistolaiselle.

Tilanne on tietysti kutkuttava. Yhä useampi äänestäjä jää nukkumaan, mikä vähentää politiikan ja päätöksenteon legitimiteettiä. Ei siis ihme, että Oikeusministeriökin on pystyttänyt oman Vaalit.fi-aiheisen Facebook-ryhmän. Käykääpäs tykkäämässä sivua, jonne on huhujen mukaan luvassa myös luettelo kaikista vaalikoneista!

Aikaisempien vuosien tapaan luvassa on tietysti kaikenlaisia vaalikoneita, joiden pitäisi helpottaa valintaa eri ehdokkaiden ja puolueiden välillä. Itse olen huomannut, että puolueen valinnassa niillä ei ole merkitystä -- tiedän yleensä etukäteen, mitä puoluetta äänestän.

Sen sijaan vaalikone auttaa valitsemaan sen oman ehdokkaan puolueen sisällä. Yleensä en nimittäin ole äänestänyt puolueen kärkiehdokkaita, vaan jotakin vähemmän tunnettua ehdokasta.

Uskonkin, että vaalikoneet auttavat kunnallis- ja eduskuntavaaleissa vähemmän tunnettuja ehdokkaita nousemaan aikaisempaa paremmin esiin. Ilman vaalikoneita heidän ajatuksensa hukkuisivat uutisvirtaan, tai kenties ne eivät edes saisi tilaa perinteisessä mediassa.

Monella puolueella onkin se ongelma, että ehdokkaat eivät osaa käyttää nettiä ja sosiaalista mediaa apunaan. Nykyäänhän verkossa kuka tahansa saa ajatuksensa julkaistua. Taitoa tarvitaan toki siihen, että joku alkaa lukea niitä.

Viime vuosina varsinkin perussuomalaiset ovat näyttäneet, mikä on sosiaalisen median voima politiikassa. Hommalaiset ja scriptalaiset ovat näyttäneet, että äänestäjät voidaan organisoida tietyn aatteen taakse vaikka käytössä ei olisikaan suurta mediabudjettia.

Toivottavasti muutkin puolueet huomaavat tämän. Verkossa työllä on helppo korvata pääoma. Televisio- tai lehdistömainonnan puolella se ei onnistu.

Vaaleja odotellessa

2011-10-16T23:59:00.000+03:00

Ensi vuonna on taas tulossa vaalit -- ja kaiken lisäksi kahdet sellaiset. Ensimmäisen osalta en vielä tiedä, ketä äänestäisin. Toisen osalta varmasti samaa puoluetta kuin aina ennenkin.

Presidentinvaalien osalta tilanne on täysin avoin. Vihreät ystäväni hihkuivat jo joku aika sitten Facebookissa iloiten siitä, että toisella kierroksella vasurit joutunevat valitsemaan Soinin ja Niinistön välillä.

En saanut vihreiden keskuudessa suurta suosiota todetessani, että vihreillehän kokoomuslaisen kannattaminen ei tälläkään kertaa ole ongelma.

Oikeastaan mieli tekisi jättää koko äänestäminen väliin, vaikka kai sitä pitää demaria mennä äänestämään edes ensimmäisellä kierroksella.

Ylipäänsähän äänestämiseen liittyy mielenkiintoinen hyödynmaksimoinnin ongelma: koska yksilön äänestyspäätöksen merkitys on häviävän pieni, saattaa rationaalinen äänestäjä jättää kokonaan äänestämättä.

Äänestämisestä aiheutuu nimittäin aina kustannuksia. Äänestyspaikalle on käveltävä, mihin menee ainakin aikaa. Aikaa menee myös siihen, että pohtii ketä äänestäisi. Lopulta äänestyspäätökseen sitoutumisesta aiheutuu psykologisia kustannuksia.

Kustannuksia vastaavaa hyötyä ei juurikaan saa. TV:n vaaliohjelmien viihteenhän saa käyttöönsä, vaikka ei kävisi äänestämässä lainkaan. Siksi nukkuminen voi hyvinkin olla rationaalinen valinta -- yksilön kannattaa ryhtyä vapaamatkustajaksi, koska politiikka hoituu myös ilman äänestyslapun täyttämistä.

Uraani halkeaa - ja tuottaa kotiin valoa ja lämpöä

2011-08-18T15:29:00.002+03:00

Monet ympäristöä ja tulevia sukupolvia ajattelevat ovat nykyään suuria ydinvoiman vastustajia. Vastustajat näkevät ydinvoiman liian suurena riskinä ihmiselle ja ympäristölle. Kannattajat taas pitävät riskejä liioiteltuna.

Kotiinsa edullista sähköä haluavan kannattaa kuitenkin harkita kaikkia vaihtoehtoja avoimin mielin -- kenties ydinsähkö olisi kuitenkin kotiisi sopiva vaihtoehto?

Ydinvoiman puolesta voidaan esittää myös ympäristöllisiä näkökulmia. Kyse on loppujen lopuksi varsin puhtaasta energiasta, eikä ydinvoima kiihdytä kasvihuoneilmiötä. Säteilyriskit ovat varsin pieniä.

Esimerkiksi kivihiilikaivoksissa sattuu jatkuvasti onnettomuuksia, joita julkisuudessa ei yleensä esitetä fossiilisten polttoaineiden käytön riskinä. Tasapuolisuuden nimissä näin olisi toki tehtävä.

On mielenkiintoista lukea, että myös öljylähteistään ja jatkuvasta auringonpaisteestaan tunnetussa Lähi-Idässä luotetaan nykyään ydinvoimaan. Esimerkiksi Yhdistyneet Arabi-Emiraatit (UAE) on viime vuonna tilannut neljän reaktorin ydinvoimalan korealaiselta valmistajalta. Aurinkoenergia ja öljy eivät riitä tämän tuhlailevasta elämäntavastaan tunnetun emiirikunnan sähköntuotantoon, ilmastointiin ja makean veden tuottamiseen. Siihen tarvitaan ydinvoimaa.

Kenties UAE:ssa olisi pitkällä tähtäimellä parasta etsiä energiatehokkaampia elämäntapoja, mutta lyhyellä tähtäimellä ihmisten on vaikea sopeutua aikaisempaa vaatimattomampaan elintasoon. Jatkuvan helteen keskellä ilmastointi on nykyihmiselle välttämätön mukavuus.

Entäpä sitten meillä Suomessa? Moniko on valmis muuttamaan elintapojaan vähemmän energiaa kuluttavaan suuntaan? Tai sitten teollisuus: moniko haluaa, että raskas teollisuus siirtyy meiltä Aasian halvan energian maihin?

Jossain päin maailmaa nimittäin konepajateollisuus jatkaa edelleen, ja siellä edullinen energia on jatkossakin tarpeen.Tietysti yksilö voi vaikuttaa lähinnä omaan käyttäytymiseensä.

Toiset haluavat tukea valinnoillaan tuulivoiman lisääntymistä Suomessa, toiset taas ovat kiinnostunempia työllisyydestä ja edullisesta energiasta. Jälkimmäisten kannattaa mielestäni valita ydinsähkö -- jätetään vesisähkö norpille!

Kannustimista ja omistusasunnosta

2011-07-02T10:41:00.002+03:00

Toisinaan minäkin olen pohtinut oman asunnon ostamista. Tähän saakka olen kuitenkin pysynyt aina vuokra-asujana. Minulle on riittänyt vaatimatonkin koti, olipa kyse sitten opiskelija-asunnosta, alivuokralaisasunnosta, kimppakämpästä tai vakuutusyhtiön vuokra-asunnosta. Vähitellen alkaa kuitenkin tuntua siltä, että minun on aika siirtyä eteenpäin myös asumisen saralla.

Kenties minunkin pitäisi ostaa oma asunto, ryhtyä asuntovelalliseksi ja alkaa lyhentää asuntolainaa sen sijaan, että sijoitan säästöni pörssiosakkeisiin. Suomen verotushan on rakennettu sillä lailla kummalliseksi, että verotuksen keinoin suositaan omistusasumista, joka ei kuitenkaan uudisrakentamista lukuunottamatta lisää yhteiskunnan kokonaishyvinvointia.

Asuntolainan korkojen verovähennyksen idea on ainakin minulta kadoksissa. Kenties alunperin ajatuksena on ollut tukea omistusasunnon hankkimista. En kuitenkaan ymmärrä, miksi verotuksella yritetään ohjata ihmisiä asumaan omistusasunnossa. Samanaikaisesti pääomatuloja verotetaan suhteellisen raskaasti verrattuna pieniin ansiotuloihin.

Hyvinvoinnin kannalta olisi käsittääkseni parempi, että verotuksella ohjattaisiin ihmisiä sijoittamaan säästönsä tuottavasti. Tällä tarkoitan sijoittamista osakemarkkinoille, joko suoraan pörssiyhtiöihin tai edes osakerahastojen välityksellä. Tämä olisi yksilön kannalta edullista, koska tuottaviin yrityksiin sijoitettuna säästöt kasvaisivat korkoa. Asuntoon sidottu pääoma kasvaa toki sekin, mutta huomattavasti hitaammin -- lisäksi asuntovarallisuus on niin epälikvidiä, että asuntovarallisuus useimmiten realisoituu vasta perikunnan hallussa. Niinpä ikänsä asuntolainaa lyhentänyt pääsee harvoin nauttimaan vuosikymmeniä kestäneen säästämisprojektinsa hedelmistä.

Mitä siis olisi tehtävä? Koska yksilö optimoi hyötyfunktiotaan politiikantekijöiden asettamien kannustinten vaikutuksen alaisena, rationaalinen yksilö allokoi suuren osan varallisuudestaaan asuntoon. Politiikkapäätöksiin on vaikea vaikuttaa, toisin kuin omaa kulutustaan ja sijoituskäyttäytymistään koskeviin kysymyksiin. Sen vuoksi varallisuuden maksimointiin tähdätessäni minun tulisi ostaa asunto ja allokoida nykyistä pienempi osa säästöistäni osakemarkkinoille.

Toisaalta on vaikea tietää, kauanko omistusasunnon hankkimiseen kannustava verolainsäädäntö pysyy nykyisenlaisena. Asiantuntijathan ovat (onneksi) jo vuosien ajan korostaneet sitä, että verotuksen tulisi suhtautua neutraalisti asumismuodon valintaan. Vähitellen myös poliitikot alkavat ymmärtää tämän, vaikka varsinkaan omistavien luokkien suosiossa olevat puolueet eivät uskalla tehdä tästä oikeaa johtopäätöstä. Tämä ei tietenkään yllätä, koska myös poliitikot optimoivat omaa hyötyfunktiotaan -- eivät yhteiskunnan kokonaishyvinvointia.

Vältyin viime yönä karonkalta

2011-07-01T13:09:00.000+03:00

Joitakin vuosia sitten toimin yliopistotutkijana vuosien ajan. Siirryttyäni yritysmaailman puolelle en ole näitä aikoja enää kaivannut. Pikemminkin päinvastoin - esimerkiksi viime yönä näin jonkinlaisen painajaisen, joka liittyi aikaani yliopistolla.
Olin menossa karonkkaan, väitöstilaisuutta seuraavaan illanviettoon. Karonkka oli ilmeisesti toisella paikkakunnalla, koska olin varannut matkaa varten hotellihuoneen. Lisäksi minulla oli ilmeisesti vuokra-auto käytössäni. Tämä on varsin erikoista, sillä minulla ei edes ole ajokorttia. Unessa sitten pähkäilin, pitäisikö minun mennä tilaisuuteen vai ei.

Onnekseni heräsin, ennenkuin sain päätöksen tehtyä. Minulle jäi myös jossain määrin epäselväksi, kenen karonkka oikeastaan oli kyseessä ja minkä oppiaineen väitöstä minun piti mennä seuraavaan.

Takavuosina kuitenkin karonkat olivat suhteellisen usein toistuva tilaisuus elämässäni. Niiden ansiosta myös Helsingin juhlatilat tulivat suhteellisen tutuiksi - pursiseurat, työväentalot ja erilaiset muut vuokrattavat juhlasalit ja ravintolatilat.
Karonkka on oikeastaan varsin kummallinen tilaisuus. Ruokaa ja juomia on yleensä yllinkyllin, vieraiden määrä vetää vertoja hääjuhlien kutsuvierasmäärille ja tilaisuudet ovat vähintään yhtä kosteita. Lopputuloksena onnistuneesta karonkasta oli yleensä seuraavan aamun päänsärky...

Yksi väitöskaronkan erikoisuuksista on runsas puheiden määrä. Väittelijä kiittää puheessaan yleensä monia ystäviään ja työn etenemiseen viran puolesta vaikuttaneita henkilöitä. Kaikki puheessa mainitut sitten pitävät vastapuheen samassa järjestyksessä, kuin missä väittelijä mainitsi heidät. Puheisiin voi siis helposti mennä pari tuntia...

Näin pitkälle en siis viime yön unessa päässyt. Olen aivan tyytyväinen siihen, sillä en erityisemmin kaipaa takaisin akateemisen maailman pariin. Elämä yliopiston ulkopuolella on nimittäin paljon kiinnostavampaa.

Vesisähkö on puhdasta energiaa

2011-06-30T14:57:00.002+03:00

Nykyään kuluttaja voi valita, minkälaisesta sähköstä hän haluaa maksaa ja kuinka paljon. Eri energiayhtiöt lähestyvät tiiviisti kuluttajia kaupaten kukin omia erityisen hyviä sähkömuotojaan: harva mainostaa erityisesti ydinsähköä, mutta vesisähkö ja tuulisähkö on osattu tuotteistaa hyvin. Todellisuudessa kaikki tietysti saavat samanlaista sekasähköä -- hinta vain vaihtelee.

Kiinteähintainen Täysvesi on fiksu valinta

Sen vuoksi itse kiinnitän huomiota sekä ekologisuuteen että hintaan. Vattenfallin Täysvesi yhdistää molemmat puolet minua miellyttävällä tavalla: saan kiinteään hintaan ympäristöystävällistä vesisähköä.

Kiinteän hinnan ansiosta tiedän jo etukäteen, paljonko maksan sähköstä. Koska epäilen energian ja sähkön hinnan nousevan lähivuosina, kiinteä hinta on tavallaan vakuutus tätä riskiä vastaan. Vaikka sähkön hinta tuplaaantuisi, saan markkinahinnan heilahteluista huolimatta sähköä tämänhetkiseen edulliseen hintaan!

Vesisähkön ekologisuus on minulle toinen selvä plussa. Toisaalta tälle ei kannata laittaa liian paljon painoa, sillä vaikka kuinka valitsisin itselleni vesisähköä, ei sitä tuoteta yhtään enempää. Todellisuudessahan vesisähköä tuotetaan juuri niin paljon, kuin mihin vesivoimalat pystyvät.

Olisiko tuulivoima kuitenkin parempi vaihtoehto?

Toisaalta tuulisähkön tuotantoa lisätään maassa koko ajan. Siten tuulisähkön tilaukset kasvattavat myös todellisuudessa tuulisähkön tuotantoa. Näin ollen tuulisähkö saattaisi olla ekologisesti vastuullisempi valinta kuin vesisähkö.

Tuulisähkö on kaikkialla Euroopassa vahvassa nousussa. Myös Suomessa suunnittellaan tuulivoiman tuotannon moninkertaistamista seuraavan vuosikymmenen aikana. Kyse ei myöskään ole minkäänlaisesta haihattelusta -- tuulisähkö on myös liiketaloudellisista näkökulmista katsottuna perusteltu valinta.

Suomessakin suunnniteltavat vesivoimalat sijaitsevat suurelta osin merellisessä ympäristössä. Merellä on suotuisat tuuliolosuhteet ympäri vuoden, joten saaristossa ja rannikoilla tuulivoima tuottaa sähköä varsin tasaisesti.

Sijoitusrahastot ovat valuuttakauppaa parempi vaihtoehto

2011-05-08T17:11:00.001+03:00

Valuuttakauppa sopii keinottelijoille, mutta kyse on negatiivisen odotustuoton pelistä. Sijoitusrahastot taas sopivat nimensä mukaisesti sijoittajille, sillä niiden odotustuotto on selvästi positiivinen.

Pankit ja vakuutuslaitokset tarjoavat lukemattomia erilaisia sijoitusrahastoja. Näiden lisäksi markkinoille on tullut vielä erityisiä rahastoyhtiöitä, joiden koko liiketoiminta perustuu sijoitusrahastojen myymiseen ja välittämiseen.

Lukuisten erilaisten rahastojen välillä voi olla vaikea tehdä valintaa. Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota kahteen asiaan:

hajautukseen
kustannuksiin

Sijoitusrahastot ovat aina suoria osakesijoituksia paremmin hajautettuja. Hajauttaminen pienentää sijoituksen riskiä, mutta ei sen tuottoa. Sen vuoksi fiksu sijoittaja pyrkii aina sijoituksen mahdollisimman hyvään hajautukseen.

Hajauttamisen kannalta Suomi-rahastoa parempia rahastoja ovat siis Eurooppa-rahastot. Globaalit rahastot ovat vielä parempia. Tällainen sijoittaminen on tietysti varsin tylsää.

Jos haluat tehdä aktiivisemmin sijoituspäätöksiä, voit vaikkapa pohtia itsellesi sopivaa potin jakamista eri rahastoihin. Jos sinulla on vaikkapa 10 000 euroa sijoitettavana, ehdottaisin sen sijoittamista kymmenenä tuhannen euron summana, tuhannen euron kuukausitahtia.

Tällöin sijoitukset voisi jakaa vaikkapa seuraavasti:

3000 euroa Yhdysvaltain osakemarkkinoille
3000 euroa Suomen osakemarkkinoille
2000 euroa EU:n osakemarkkinoille
1000 euroa Intiaan
1000 euroa Venäjälle

Tämä jako ei varmaankaan ole optimaalinen. Tärkeintä on idea: hajautat sijoitukset sekä ajallisesti (ostat rahastoja 10 kuukauden aikana) ja maantieteellisesti (sijoitat eri markkinoille).

Kun olet päättänyt sijoitusten maantieteellisestä jakaumasta, voit siirtyä etsimään sopivia rahastoja. Etsit joka kuukausi aina edullisimman vaihtoehdon kyseisen kuukauden maantieteellistä aluetta varten.

Todennäköisesti oma tilipankkisi ei ole edullisin vaihtoehto - usein pörssinoteerattu indeksirahasto on selvästi edullisempi vaihtoehto. Tavallisen rahaston vuosikulut saattavat olla 1-2 % välillä, indeksirahastot selviävät yleensä prosentin kymmenyksillä. Yhden vuoden tuotossa tämä ei vielä tunnu, mutta vaikkapa kymmenen vuoden kokonaistuotossa korkoa korolle -efekti tekee jo valtaisan eron rahastojen tuotossa.

Sijoittaminen kannattaa joka tapauksessa aloittaa mahdollisimman varhain. Älä siis viivyttele, vaan hanki jo ensi viikolla ensimmäiset rahastosijoituksesi. Kenties jo ensi vuonna olet valmis täydentämään sijoitussalkkuasi suorilla osakesijoituksilla -- silloinkin kannattaa pitää kertasijoitukset minimissään tuhannen euron suuruisina. Se nimittäin pitää kustannukset alhaisina.

Valuuttakauppa ei kannata

2011-05-05T22:17:00.002+03:00

Varsinkin englanninkielisestä netistä löytyy lukemattomia sivustoja, joiden mukaan esimerkiksi valuuttakaupalla on mahdollista päästä korkeisiin tuottoihin helpolla. Itse suhtaudun tähän erittäin epäluuloisesti -- valuuttakauppa voi nähdäkseni tuottaa positiivista tuloa harjoittajalleen vain sattumalta.

Suurpankkien ekonomistit taloustieteellisine ennusteineen saattavat onnistua voittamaan markkinat, mutta pelkästään valuuttakurssikäyriä tuijottamalla se ei onnistu. Siksi piensijoittajan on parasta pysyä erossa valuuttamarkkinoista -- valuuttakauppa on pelkkää vedonlyöntiä siitä, mihin suuntaan sattumanvaraisesti liikkuvat valuuttakurssit sattuvat liikkumaan.

Sijoittajan -- ja keinottelijan urasta haaveilevan -- on yksinkertaisesti uskottava, että ilmaisia lounaita ei ole saatavilla. Siksi pysyn itsekin erossa valuuttakaupan ja johdannaismarkkinoiden kaltaisilta puhtaasti spekulatiivislta markkinoilta. Kysehän ei ole edes nollasummapelistä, sillä erilaisten transaktiokustannusten vuoksi valuuttakauppa on sijoittajankannalta negatiivisen odotustuoton markkina.

Sen vuoksi sijoitan itse pelkästään osake- ja korkomarkkinoille. Tällä hetkellä tosin salkussani ei ole lainkaan korkopapereita (tai korkorahastoja), sillä markkinatilanne ei ole otollinen korkosijoituksille. Niille maksetaan nyt erittäin alhaista korkoa, ja tulevaisuudessa häämöttävä koron nousu taas alentaisi sijoituksen arvoa.

Siksi sijoitan pelkästään osakemarkkinoille. Sijoitukseni koostuvat pääasiassa suorista osakesijoituksista, rahastoissa rahaa on tällä hetkellä vain vähän. Osakesijoituksien painottaminen johtuu siitä, että tällä hetkellä haluan ottaa enemmän riskiä kuin mitä tarjolla olevat edulliset rahastot mahdollistavat.

Osakemarkkinat eroavat kuitenkin valuuttakaupasta ja valuuttamarkkinoista siinä, että osakkeilla on positiivinen odotustuotto. Hajautettu osakesalkku tuottaa pitkällä aikavälillä positiivisen tuoton osinkoina ja arvonnousun muodossa. Valuuttakauppaan tämä ei kuulu: erilaiset spekulatiivisen valuuttakaupan välittäjät eivät kehuskele sijoituksille maksettavasta korosta.

Yhteenvetona: piensijoittajien harrastama valuuttakauppa on puhtaasti spekulatiivista vedonlyöntiä. Sellaisena sitä ei voi suositella niille, jotka haluavat vaurastua.

Nikkei 225

2011-03-15T18:03:00.000+02:00

Rahoituksen opiskelijana minulle riittää yksi luku kertomaan Japanin tilanteesta: Nikkei 225.

Makrotalouden marginaalista

2011-02-03T21:59:00.000+02:00

Tämän periodin tuskaisin kurssi käsittelee makrotalousteoriaa. Luennoitsija yritti ensimmäisellä luennollaan perustella, miksi myös ekonomi tarvitsee makrotaloustiedettä. Epäilemättä ekonomin on hyvä tuntea makrotalousteorian pääpiirteet, mutta suhtaudun enemmän kuin skeptisesti siihen, että ekonomin tarvitsisi käytännön työssään osata ratkoa dynaamisen optimoinnin ongelmia -- todennäköisesti intuition ja graafisten mallien tasolla liikkuva ymmärrys antaisi aivan riittävät eväät ekonomille.

Luulenkin, että makrotalousteorian kiemurat eivät auta minua maksimoimaan intertemporaalista kulutusta. Jos näin on, makrotalousteoriaan perehtyminen ei ole optimaalista ajankäyttöä. Ja koska kurssi ei edes tuota minulle erityistä mielihyvää, herää ainakin epäilys siitä, että en olisi erityisen rationaalinen.

Tämä epäilys voidaan toki selittää johtuvaksi kognition rajoitteista. Tehdessäni pääainevalintaa tietämykseni tulevista kursseista oli rajoittunut. Näin en kyennyt tekemään valintaa, joka maksimoisi hyötyfunktioni -- eli vastaisi mahdollisimman tarkoin preferenssejäni. Polkuriippuvuuden takia en kuitenkaan tässä vaiheessa voi muuta kuin purra hammasta ja jatkaa derivointiharjoituksia.

Kahvila on opiskelija-yrittäjän suosikkitoimisto

2011-01-23T14:05:00.000+02:00

Kahvilat ovat tulleet viime aikoina tutuksi. Kauppakorkeakoulun kahvilassa tulee vietettyä runsaasti aikaa -- toisinaan liiankin paljon. Kahvila näet on se paikka, jossa on helpointa tavata opiskelutovereita. Tietysti kahvilassa notkuminen vie aikaa, jonka voisi käyttää kenties tehokkaamminkin opiskelun parissa. Lisäksi kahvikuppeihin tulee vuoden mittaan uhrattua tarpeettoman monta euroa, jotka voisi vaikkapa sijoittaa osakkeisiin tai muuten tuottavalla tavalla.

Toisaalta ansaitsen tällä hetkellä elantoni yrittäjänä. Yrittäjän roolissa olen alkanut arvostaa entistä enemmän mukavia, rauhallisia ja kohtuuhintaisia kahviloita. Koska mikroyrittäjän minulla ei toistaiseksi ole varaa hankkia yritykselleni minkäänlaisia toimitiloja, kirjoitan usein työjuttujani eri kahviloissa.

Hyvän kahvilan tunnistaa tietysti hyvästä kahvista: kahvi on kunnollista tummapaahtoista kahvia, eikä mitään peruspauligia. Lisäksi kahvinkeitin on kunnossa -- en suostu juomaan mitään kahvipannussa tunnin ajan kuumana pidettyä kitkerää tököttiä.

Kun menen kahvilaan, haluan nauttia myös kahvista enkä vain pitää itseäni hereillä. Kotona keitän kahvini yleensä espressopannulla, toisinaan käytän pressopannua. Espressokeittimiä meillä on kaksi kappaletta, molemmat aikoinaan Italiasta tuotuja. Toinen on perinteinen alumiininen mutteripannu, toinen teräksinen ja muotoilultaan selvästi modernimpi. Hyvää kahvia molemmista kuitenkin tulee!

Pressopannu taas on jo vuosia sitten muotiin tullut Bodumin malli. Sillä saa tehtyä kunnon kahvin, kunhan jauhaa kahvin itse pavuista. Valmiiksi jauhettu espressokahvi on nimittäin liian hienojakoista pressopannulla käytettäväksi.

Perinteistä suomalaismallista suodatinkahvin keittämiseen tarkoitettua kahvinkeitintä en edes omista. Siksi nautin kahvilassakin aina espressoa tai capuccinoa. Toisinaan saatan myös tilata laten. Valitettavasti latte on yleensä niin iso, että osa kahvista ehtii jäähtyä ennen mukin puoliväliin pääsemistä.

Kahvilat ovat monella tapaa miellyttävä työympäristö. Nykyaikainen nomadiyrittäjä ei tarvitse muita fasiliteetteja kuin pienen pöydän, kannettavan mikron ja nettiyhteyden. Monet kahvilat tietysti tarjoavat nykyään ilmaisen nettiyhteyden asiakkaiden käyttöön. Jos nettiä ei ole käytettävissä, pelastaa tietysti jonkinlainen mokkula pienyrittäjän kahvihetken.

Tähän mennessä olen käyttänyt kahviloita lähinnä kirjoitusympäristönä, joka tarjoaa helposti virikkeitä tekstien synnyttämiseksi. Toisaalta kahviloissa on hyvä lukea vanhoja tulosteita ja asiakkaiden printtaamia briiffauksia. Tietysti kahviloihin voisi vielä sopia epämuodollisia tapaamisia. Varsinaiset neuvottelut olen tähän mennessä käynyt aina asiakkaan tiloissa -- toki silloinkin kahvikupin äärellä.

Kolmas vuosi menossa -- ja mustetta kuluu

2011-01-18T09:15:00.000+02:00

Kolmas vuosi kauppakorkeakoulussa on jo ohittanut puolivälin. Niinpä aineopinnot ovat jo vaihtuneet syventäviksi opinnoiksi, samalla vaatimustaso kursseilla on luonnollisesti kasvanut taas jonkinlaisen harppauksen verran.

Kolmannen periodin tavoitteena on saada kaikki puuttuvat kurssit istuttua, toivottavasti suurimmasta osasta kertyy myös opintorekisteriin opintopistemerkintä helmi- ja maaliskuun taitteen tenttiviikon yhteydessä. Sen jälkeen olisi aikaa keskittyä myös gradun tekemiseen.

Onneksi kyseessä ei ole ensimmäinen graduni. Yhden tein jo vuosia sitten, minkä vuoksi tällä kertaa käsitykseni opinnäytteiden vaatimustasosta lienee paremmin perusteltu. Toisaalta osaan työskennellä tehokkaammin kuin nuorena. Siksi uskon, ettei gradusta tule mitään ylitsepääsemätöntä työtä.

Töitä pitää tietenkin tehdä, kirjoittaa muistiinpanoja ja erilaisia tekstikatkelmia. On luettava paljon (mutta ei liikaa) varsin hankalia tekstejä. Nykyään nekin tulee printattua erilaisista netin julkaisutietokannoista. Siksi printteristä tuntuu mustepatruuna olevan jatkuvasti tyhjä ja joudun liiankin tiiviisti ostamaan joko kotiprintteriin uutta mustetta tai hankkimaan lisää tulostuskiintiöitä koulun verkkoon. Niin tai näin, rahan menoa ei voi välttää.

Onneksi tämä on vain väliaikaista. Opinnot parantavat tuottavuuttani, ja talousteoria ennustaa tulotasoni kasvavan tuottavuuden paranemisen myötä. Toivottavasti näin käy myös reaalimaailmassa.

Tienaamaan - mutta miten?

2010-09-11T11:52:00.000+03:00

Aikuisopiskelussa ja varsinkin toisen tutkinnon opiskelussa on se huono puoli, että opintotukea ei saa kuin hyvin rajallisen määrän kuukausia. Itse sain kakkostutkintooni vain puolitoista vuotta tukea.

Porkkanaa nopeaan opiskeluun ei siis ole, keppiä on tarjolla sitäkin enemmän. Elinikäisestä oppimisesta puhutaan juhlapuheissa, mutta käytäntö näyttää toiselta.

Tämä aika ei oikein tue opintojen rahoittamista työnteolla. Kymmenet työpaikkahakemukset eivät tuottaneet juuri minkäänlaista responssia -- sain yhden kutsun työpaikkahaastatteluun. Jollakin pitää kuitenkin tienata rahaa voidakseen elää, maksaa vuokransa, julkisilla kulkuvälineillä matkustaminen ja saada ruokaa jääkaappiin.

Vaihtoehdot olivat vähissä. Kun töitä ei ollut tarjolla, oli ryhdyttävä yrittäjäksi. Toivottavasti tämä käänne osoittautuu oikeaksi, sillä minun iässäni ei ole enää varaa suuriin harha-askeliin. Verkkosivuja kirjoittamalla voi onneksi kohtuullisella vaivalla tienata rahaa netissä: kumppanuusohjelmat ja Google-mainokset tuottavat rahaa, kunhan jaksaa väkertää nettisivuja.

Jos tilanne menee vaikeaksi, voin onneksi ryhtyä myymään kirjastoani nettihuutokaupassa. Sata hyllymetriä kirjoja voisi hyvinkin tuottaa kymppitonnin verran rahaa...

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että uudelleenkouluttautumiseni on vaarassa osoittautua pikemmin kuluttamiseksi kuin investoinniksi tulevaisuuteen. Opiskelu on hauskaa, tutustun uusiin ihmisiin ja saan oppia uusia asioita. Mutta työnantajien silmissä taidan edelleen olla persona non grata.

Syventävät opinnot ja gradu - pienellä g:llä

2010-09-01T21:52:00.000+03:00

Tämän lukuvuoden suunnitelma on selvillä: syventävät opinnot ja sivuaine valmiiksi. Sen jälkeen gradu, tulos ja ulos koulusta.

Ensimmäisen tutkinnon graduun meni aivan liian kauan aikaa. Laman synkimmät vuodet, surkea työllisyystilanne ja yleinen epävarmuus eivät houkutelleet valmistumaan. Kaveripiirini opinnot venyivät, eivätkä valmistuneet työllistyneet. Suuri osa ystävistäni päätyi yliopiston liepeille, aloitti jatko-opintoja, osa väitteli aikanaan.

Tällä hetkellä taloudellinen tilanne vaikuttaa onneksi lupaavammalta kuin viisitoista vuotta sitten. Liikehuoneistojen kaupat eivät ole korvaantuneet itsepalvelukirppiksillä. Toisaalta 90-luvun alun kapakkabuumin vaikutukset näkyvät edelleen katukuvassa.

Olen kuitenkin kahden vaiheilla siinä, pitäisikö minun suhtautua opinnäytteeseen ja jäljellä oleviin opintoihini kulutuksena vai investointina. Jos pidän opintoja kulutuksena, valitsen hauskan ja kiinnostavan aiheen. Näin olen jo kerran tehnyt. Silloinen uskoni yliopistokoulutuksen työllistävyyteen osoittautui kuitenkin harhakuvitelmaksi.

Jos taas suhtaudun nykyisiin opintoihini kauppakorkeakoulussa investointina, opintojen tarkoitus on auttaa minua tulevaisuudessa ansaitsemaan aikaisempaa paremmin. Silloin minun kannataa valita aihe yksinomaan taloudellisen merkityksen perusteella. Tärkeintä on, että potentiaaliset työnantajat arvostavat tutkielman myötä hankkimaani inhimmillistä pääomaa. Inhimmillinen pääoma on intressantti käsite.

Humanistiaikoinani uskoin, että opintoni ovat tuota arvostettua pääoman lajia. Olin kuitenkin väärässä -- humanistin koulutus on kulutusta, ei investointi pääoman hankkimiseen. Ekonomin, juristin, insinöörin ja lääkärin koulutuksen hankkiminen taas on investointi, joka tuottaa tulevaisuudessa suuremman ansio- ja kulutustason. On kuitenkin kyseenalaista, onko keski-ikäisen ihmisen omaksuma tieto enää pääomaa. Jos työnantajat eivät usko tuottavuuteeni, ei pääoma tuota mitään.

Ehkä yrittäjyys on ainoa ratkaisu.

Uusi vihko avattu

2010-08-25T08:36:00.000+03:00

Kolmas vuosi kauppakorkeakoulussa on alkamassa.

Tilannekatsaus: yksi tentti uupuu kauppatieteen kandin tutkinnosta. Keväällä pitäisi olla kaikki maisterivaiheen tentit suoritettuna.

Mitä on opittu: rahoitusta, kansantaloutta, konsulttikieltä, kaupallista jargonia, hiukan matematiikkaa ja vieraita kieliä. Palkka- ja palkkiopyyntöjä olen oppinut nostamaan rajusti aikaisemmasta.

Mitä ei ole opittu: kuinka rahaa tehdään, kuinka rikastutaan ja mistä keksitään liikeideoita. Nämä opit täytyy hakea muualta.

Yhteenveto: Kauppakorkeakoulussa selviää joko todella helposti tai koulusta voi tehdä itseleen vaikean. Valitsin vaikean kaavan mukaisen aineyhdistelmän.

Vuosi kauppakorkeakoulua takana

2009-06-22T14:37:00.000+03:00

Ensimmäinen lukuvuosi takana ja vajaa sata opintopistettä kasassa. Olen siis vielä jonkinlaisessa aikataulussa.

Sekalaisia havaintoja:

kauppislaiset ovat yllättävän normaalia väkeä
osa on tosi outoa väkeä
osa ei ole kiinnostunut opiskelusta vaan bilettämisestä
toisten mielestä tärkeintä on oman varallisuuden maksimointi
osalla opiskelijoista on erittäin selvät mielipiteet siitä, mitkä ovat "hyviä" ja mitkä "huonoja" oppiaineita
hyviä aineita ovat sellaiset, joista saa kovaa palkkaa
kirjanpito ei taida olla ominta alaani
markkinointi on mielenkiintoista, mutta ei soveltune luonteelleni. Luen kuitenkin mielelläni sissimarkkinointijuttuja.
oikeastaan useimmat aineet ovat mielenkiintoisia, kansantaloustieteen lisäksi myös rahoitus, johtaminen ja vaikkapa talousmaantiede
humanistit ovat vähintään yhtä outoa sakkia kuin kauppislaiset
kauppislaisista monet pitävät outona, kun sanoo tulleensa kauppikseen rahan takia
kauppislaiset eivät käsitä, kuinka matalapalkkaisia esimerkiksi humanistit ovat

Uutisia Intiasta

2009-05-25T12:05:00.000+03:00

Tapasin sattumalta intialaisen ystäväni ja pyysin häntä suosittelemaan minulle sivustoja, joiden avulla voisin seurata Intian talouselämää. Suositukseksi sain kaksi sanomalehteä:

Täytyypä pistää seurantaan.

Jos verotus on varkautta, mitä asevelvollisuus on?

2009-05-16T08:53:00.000+03:00

Tämän päivän Helsingin Sanomien mielipidesivulla kansantaloustieteen professori Klaus Kultti nostaa jälleen esiin myös luennoidessaan esittämänsä ajatuksen siitä, että verotus on varkautta. Ajatus on oikeistolaisten kansantaloustieteilijöiden hellimää yltiöliberalistista propagandaa.

Jos verotus on varkautta, herää kysymys siitä, mitä esimerkiksi asevelvollisuus sitten on? Ilmeisesti asevelvollisuus ja siviilipalvelus ovat myös varkautta. Vai olisiko kyseessä kuitenkin orjuuttaminen?

Orjuudesta on päästävä eroon. Myös Suomessa.

Tämä ei ole sijoitusneuvo

2009-05-13T22:28:00.001+03:00

Tämä ei ole sijoitusneuvo, eikä tätä voi suositella heikkohermoisille. Kyse on pikemminkin varoituksesta... Tässä on sijoitus, jolla voi saada näpeilleen ja pahasti: ProShare UltraShort Financials on pörssinoteerattu indeksiosuusrahasto (ETF), jonka arvo nousee kolme prosenttia, kun New Yorkin pörssissä noteerattujen pankkiosakkeiden arvo putoaa prosentilla. Jos taas pankkien osakkeet lähtevät nousuun, on syytä olla nopeasti myymässä rahasto-osuudet pois käsistä pilaantumasta.

Teoriasta empiriaan

2009-05-13T17:22:00.001+03:00

Empiirisen havainnointini perusteella spekulatiivinen arvopaperikauppa NYSEssä saa aikaan huomattavan adrenaliinitason nousun. Ihan toista kuin limiittipokeri kymmenen sentin panoksilla... Globaalit, dereguloidut pääomamarkkinat antavat tavalliselle tallaajalle uskomattoman hienot mahdollisuudet menettää pikavauhtia säästönsä. Tai triplata ne.

Seuraa sikainfluenssan leviämistä maailmankartalla!

2009-05-02T08:50:00.000+03:00

Sikainfluenssa leviää ympäri maailmaa aiheuttaen suuren yleisön hermostumista. Influenssan leviäminen näkyy jo pörssikursseissakin, kun rahoituskriisin luomassa epävarmassa tilanteessa kaikki uutiset heijastuvat voimakkaina kurssien heilahduksina. Uudet influenssauutiset laskevat lentoyhtiöiden kursseja ja nostavat lääkeyhtiöiden kursseja.

Nyt voit seurata uusien influenssatapausten havaitsemista kätevän Google Maps -mashupin avulla.

View H1N1 Swine Flu in a larger map

Piraattien erehdykset, osa kolme

2009-05-01T17:57:00.000+03:00

Piraatit puolustelevat piratismia monin tavoin. Yksi piraattien perusteista on se, että artistit tienaavat pikemminkin keikkailemalla kuin myymällä levyjä.

Mutta musiikin tekijät eivät tienaa keikkailemalla. Piraattien mielestä säveltäjällä tai sanoittajalla ei ole oikeutta tienata, pelkästään esiintyjällä.

Miksi?

Kenties siksi, että piraattien ihanteena on autenttista, omasta kokemuksesta kumpuavaa itseilmaisua harjoittava musiikin tai muun kulttuurin tekijä, singer-songwriter. Singer-songwriter tekee itse kappaleensa ja esittää ne maksavalle yleisölle. Piraattien maailmaan ei mahdu ammattimaisesti säveltävä tai sanoittava kulttuurityöläinen.

Piratismin puolustajat myös kertovat, että piratismin puolustajat kyllä ostavat levyjä ja elokuvia.

Vaikka näin olisi, suurin osa piraateista ei osta levyjä tai elokuvia. Minun tuttavapiirissäni kukaan ei osta niitä levyjä tai elokuvia, joiden sisällön he ovat piratisoineet netistä. Heillä ei ole mitään syytä valehdella, toisin kuin piraattiliittolaisilla.

Olisipa aikaa enemmän

2009-04-20T20:48:00.000+03:00

Olisipa nyt aikaa enemmän, eikä tarvitsisi istua lukemassa tentteihin tai luennoilla. Nyt nimittäin päiväkaupan harrastaminen on koukuttavaa puuhaa...

Linkkejä

2009-04-20T08:51:00.000+03:00

Sekalaisen ininän ja urputuksen väliin taas linkkipostaus.

Miksi osallistuisin Wikipedian kirjoittamiseen?

2009-04-18T18:36:00.002+03:00

Muutama vuosi sitten kirjoitin aktiviisisesti suomenkielistä wikipediaa. Käänsin artikkeleita saksasta ja kirjoitin varsinkin historiaa sivuavia artikkeleita paljon. Harrastus oli jonkin aikaa hauska, mutta päätin kuitenkin lopettaa kirjoittamisen.

Wikipedian hyvä puoli on sen vapaus ja avoimuus. Näistä aiheutuu kuitenkin myös ongelmia.

Varsinkin asiantuntijan kannalta oli yksinomaan turhauttavaa vääntää peistä amatöörihörhöjen kanssa Suomen muinaisista "kuninkaista", ruotsinmielisten historioitsijoiden "väärennöksistä" ja muista mielikuvituksen tuotteista.

Wikipedialla ei myöskään ole minkäänlaista keinoa kannustaa ja sitouttaa kirjoittajia hankkeeseen. Kymmenet tuhannet vapaaehtoiset ympäri maailmaa kirjoittavat Wikiä ja lahjoittavat rahaa hankkeelle. Parikymmentä ihmistä ilmeisesti Kaliforniassa saa palkkaa Wikipedia-säätiöltä. Vapaaehtoiset kirjoittajat saavat hankkeesta vain ajankulua.

Taloustieteessä mikroteoriassa käytetään hyödyn (utility) käsitettä rationaalisen yksilön päätöksentekoa mallinnettaessa. On huomattava, että hyöty ei välttämättä ole sen paremmin hyödyllistä kuin varallisuuden maksimointiakaan.

Wikipediaan osallistumisen hyöty kirjoittajan kannalta on nähdäkseni kahtalainen.

1) Perehtyessään uusiin aihepiireihin kirjoittaja oppii uutta (olettaen, että kirjoittaja todella perehtyy aihetta koskevaan kirjallisuuteen, eikä vain pikaisesti muokkaa googlaamalla löytämiä tekstejä).

2) Wikipedia tuo kirjoittajalleen nautintoa ja ajankulua.

Rationaalisesti toimiva wikipediaani kirjoittaa Wikipediaan niin kauan, kun kirjoittamisen käytetyn ajan tuottama hyöty on suurempi, kuin mitä kirjoittaja saavuttaisi tekemällä jotakin muuta.

Jos esimerkiksi uusimman CSI-jakson katsominen tuottaa minulle suurempaa hyötyä kuin saman ajan kuluttaminen Wikiä kirjoittamalla, kannattaa minun katsoa televisiota. Tai jos katson hyötyväni enemmän tenttiin tai pääsykokeeseen lukemisesta kuin wikin kirjoittamisesta, kannattaa minun keskittyä tenttikirjoihin. Jos opiskelu tuottaa suurempaa hyötyä kuin wikin kirjoittaminen, minun kannattaa opiskella. Jos sudokun ratkaisemisen hyöty on suurempi, ratkon sudokuja ja jos aikuisviihteen katsominen tuottaa suurempaa hyötyä, kannattaa katsoa aikuisviihdettä.

Voin myös tehdä tuon ajan palkallista työtä, josta saan palkkaa. Palkan voin siirtää kulutukseen. Jos kulutus tuottaa suurempaa hyötyä kuin Wikipedian kirjoittaminen, minun kannattaa mennä töihin eikä kirjoittaa wikipediaa.

Jos teen päätökseni rationaalisesti, minun kannattaa olla kirjoittamatta Wikipediaa pelkästään siksi, että se ei enää tuota mitään nautintoa minulle. Siitä ei myöskään makseta palkkaa, jonka avulla voisin kuluttaa enemmän.

Jos wikipedian kirjoittamisen tuottama nautinto on mennyt, kannattaa olla vapaamatkustaja. Käytän wikipediaa, sillä se on usein melko hyvä tietolähde. Sen hyvyys minun kannaltani on kuitenkin riippumaton siitä, osallistunko minä kirjoittamiseen vai en: minähän tiedän muutenkin ne asiat, jotka kirjoittaisin Wikipediaan.

Wikipedian ongelma on siis siinä, että kirjoittajalle se tuottaa vain nautintoa, mutta se on muille käyttäjille monin tavoin hyödyllinen hakuteos. Minun kannattaa olla vapaamatkustaja - kunnes Wikipedia-säätiö alkaa maksaa palkkioita kirjoittajille.

Piraattien erehdykset, osa kaksi

2009-04-17T15:15:00.013+03:00

Sitaatti Piraattiliiton sivuilta:

"Vaikka emme haluakaan kenellään olevan monopolia tietyn teoksen käyttöön, kannatamme kuitenkin teoksen tekijän oikeutta teokseensa niin, ettei kukaan muu saa väittää sitä itse tekemäkseen. Sellainen olisi valehtelua ja pettämistä, josta ei ole mitään hyötyä yhteiskunnalle."

(FAQ)

Miten tämä on yhdistettävissä remiksausoikeuden kanssa?

Oletetaan, että lataisin netistä hyvän kirjan. Miksaisin kirjaa vähän uudestaan, sekoittelisin kappalejärjestystä ja vaihtaisin kuvien paikkaa ja mahdollisesti sivuformaattia.

Nyt kyseessä ilmeisesti olisi uusi teos, jota voisin väittää tekemäkseni. Vai olisiko? Missä menisi teoksen raja piraattien mielestä? Todennäköisesti piraatti vastaa: "Ei ole meidän tehtävämme miettiä tätä."

Piraattien kohtalokas erehdys, osa yksi

2009-04-16T13:02:00.002+03:00

Piraattiliitto kannattaa kaiken kopioimisen sallimista yksityiskäyttöön. Tätä perustellaan esimerkiksi luovuuden edistämisellä, remixauksella ja tiedon kommunismin periaatteella.

Ajatus on kuitenkin vakavasti harhainen.

Esitän vastaväitteen: kopioimisen laillistaminen johtaa tietotuotteiden arvon romahtamiseen. Mitään, jota voidaan kopioida, ei kannata tuottaa ammattimaisesti. Tämä johtuu siitä, että tehokkailla markkinoilla tuotteen valmistamisen rajakustannnus määrittää tuotteen arvon.

Jos kopiointi on laillista, on tuotteen rajakustannus lähes nolla. Tällöin tuotteella ei ole mitään arvoa. Ja jos tuotteella ei ole arvoa, ei sitä kannata valmistaa (koska yrityksen tehtävänä on voiton maksimointi).

Näin tietoteollisuus, mukaanlukien viihdeteollisuus romahtaa, yrityksissä tapahtuva verotettava arvonnousu pienenee ja BKT supistuu voimakkaasti.

Tämä johtaa yleiseen elintason laskuun, jota harrastajien miksausmahdollisuus ei auta korvaamaan.

Kuluttajahinnat laskeneet USA:ssa 0,1 % vuodessa

2009-04-15T16:38:00.002+03:00

Kuluttajahinnat ovat laskeneet USA:ssa 0,1 % vuodessa. Kyseessä on Yhdysvalloissa ensimmäinen kerta sitten vuoden 1955. Esimerkiksi Japanissa deflaatio on kuitenkin ollut ongelma jo pari vuosikymmentä.

Miksi deflaatio, eli hintatason lasku sitten on ongelma? Eikö hintojen lasku ole kuluttajien edun mukaista?

Arkijärjellä ajatellen asia vaikuttaisikin olevan näin. Mutta ajatellaanpa asiaa hiukan pidemmälle: miksi ostaisin tänään mitään, jos saan saman tavaran huomenna halvemmalla? Miksi ostaisin huomennakaan mitään, jos hinta on viikon päästä vielä halvempi?

Hintojen aleneminen voi johtaa deflaatiokierteeseen, eli tilanteeseen, jossa kuluttajat kuluttavat entistä vähemmän.

Ekologisesta näkökulmasta ajatellen kulutuksen väheneminen on epäilemättä hyvä asia. Mutta kulutuksen vähentyessä vähenee myös työn kysyntä, työllisyys, verotettavat tulot ja arvon syntyminen yrityksissä. Tästä aiheutuu ongelmia kaikille, ja varsinkin vähävaraisille kuluttajille.

Eläköön vapaakauppa!

2009-04-14T08:57:00.001+03:00

Naiivius, populismi, epälooginen argumentointi ja epätäsmällisyys käsitteiden käytössä ovat minua ärsyttäviä piirteitä. Taloustieteen opiskelu on herkistänyt minua entisestään näille ilmiöille. Saatan olla periaatteessa samaa mieltä jonkin asian tai tavoitteen kannatettavuudesta, mutta asetun varmasti vastavirtaan, mikäli tavoitetta ajetaan virheellisin argumentein.

Esimerkiksi "globalisaatiokriittiset" piirit vastustavat usein vapaakauppaa, koska se perustuu köyhien riistolle. Tosiasiassahan vapaakauppa edistää köyhimpien asemaa. Huonokin teollisuustyöpaikka nimittäin tarjoaa paremman ja varmemman elannnon, kuin mitä pienen maatilkun viljely mahdollistaa. Lisäksi vapaakauppa on huomattavasti kehitysapua tehokkaampi väline kehitysmaiden kehityksen kannalta.

Vapaakaupan ongelmat ovatkin rikkaiden maiden sisäisiä. Vapaakauppa johtaa vähemmän tuottavilla aloilla työpaikkakatoon ja palkkatason laskuun. Suomessa tämä näkyi esimerkiksi tekstiiliteollisuuden katoamisena ja vähitellen myös paperiteollisuuden siirtymisenä edullisemman kustannustason maihin.

Palkkatason lasku näkyy erityisesti vähemmän koulutetuilla aloilla. Monissa rikkaissa maissa nimenomaan kouluttamattoman työvoiman reaalipalkat ovat laskeneet viime vuosikymmeninä, vaikka yleisesti hyvinvoinnin mittarina käytetty bruttokansantuote onkin kohonnut samana aikana ennennäkemättömään korkeuteen. Tuloerojen kasvaminen on tapahtunut köyhimpien kustannuksella, vaikka kokoomuslainen propaganda väittää muuta.

Mutta miksi minun pitäisi olla huolestuneempi rikkaiden maiden kouluttamattomien palkkatasosta kuin kehitysmaissa nälkäkuoleman partaalla elävien mahdollisuudesta selviytyä hengissä?

Suunnitellun muutoksen teoria ja yliopistot

2009-03-15T22:03:00.006+02:00

Yritykset ja muut organisaatiot ovat nykyään jatkuvassa muutoksessa. Osa näistä muutoksista aiheutuu organisaatioiden ulkoisista tekijöistä, osa muutoksista on sisäisesti motivoituja. Esimerkiksi teknologian kehitys ja markkinoiden muutokset heijastuvat usein organisaatioiden muutoksina.

Osa muutoksista taas aiheutuu organisaation elinkaaresta: kun pienyritys kasvaa, on epämuodollinen organisaatio korvattava hierarkisemmalla rakenteella. Muutos voi aiheutua myös uusista tuotteista, palveluista, taloudellisesta kriisistä tai johdon vaihtumisesta.

Joissakin tapauksissa muutos johtuu poliittisen hegemonian muutoksista. Tästä hyvän esimerkin tarjoaa 1990-luvun laman myötä Suomessa vahvistunut uusliberalistinen linja, joka pyrkii muuttamaan vallitsevia julkisen hallinnon rakenteita tehokkaiksi markkinaorganisaatioiksi Thatcherin ja Reaganin perinnön mukaisesti.

Toisen maailmansodan aikana sosiaalipsykologi Kurt Lewin kehitti kolmivaihemallina tunnetun suunnitellun muutoksen teorian. Alunperin muutosteorian tarve oli hyvin käytännönläheinen: kotirouvat piti saada suosimaan aikaisempaa halvempia ruhonosia ruuanlaitossa.

Lewinin mukaan muutos saadaan aikaan kolmessa vaiheessa:

1. Unfreezing - olemassaoleva rakenne ja toimintatapa "sulatetaan" heikentämällä vallitsevia arvoja ja normeja.
2. Move - epätasapainoon saatettu systeemi siirretään uuteen tilaan vahvistamalla toivottua toimintatapaa palkkioin, esimerkein ja valtarakenteen muutoksin.
3. Refreezing - kun uusi toimintatapa on syrjäyttänyt vanhat toimintatavat, puhdistetaan organisaatio muutosta vastustavista voimista. Näin organisaatio jähmetetään uudestaan.

Kolmivaihemalli olettaa, että organisaatio on normaalisti tasapainotilassa. Muutos on poikkeustila, ja se mahdollistetaan järkyttämällä voimatasapainoa. Näin voidaan toimintatapoja muuttaa uudenlaisiksi. Lopulta yhteisö vakiinnutetaan uuteen tasapainotilaan, jossa työyhteisö on taas tyytyväinen vallitseviin rutiineihin. Lewinin mallissa oletetaan lisäksi, että muutos voidaan käynnistää haluttuna ajankohtana ja että se etenee suunnitelman mukaisesti.

Yliopistojen muutosprosessi on etenemässä toisesta vaiheesta kolmanteen vaiheeseen. Tällä hetkellä muutosta on viety eteenpäin sekä organisaatiotasolla että henkilötasolla. Välineinä ovat olleet tulosjohtamisen lisäksi uudenlaiset työnjohtamisen menetelmät, lähiesimiehien tulo, esimies-alaiskeskustelut ja henkilökohtaiseen suoritutumiseen perustuvan palkkausjärjestelmän rakentaminen.

Tällä hetkellä muutosta kodifioidaan juridiseen muotoon. Seuraavassa vaiheessa, kun johtaviin asemiin on istutettu oikeat henkilöt, hankkiudutaan eroon muutosvastarintaa edustavaksi tulkituista työntekijöistä.

Lewinin mallilla on myös tuoreempia perillisiä. Esimerkiksi 1990-luvulla John Kotter esitti kahdeksan askeleen mallin. Kotterin mallin mukaan muutosprosessissa on kahdeksan vaihetta, joiden avulla johtaja voi viedä muutoksen läpi organisaatiossa.

Muutosprojektin aluksi on tuotava esiin muutoksen välttämättömyys ja kiireellisyys. Seuraavaksi muodostetaan muutosta johtamaan tiimi, jolle annetaan tarpeelliset valtuudet. Tämän jälkeen luodaan visio, joka ohjaa muutosta. Visiota viestitään organisaatiolle käyttäen johtoryhmää esimerkkinä. Tämän jälkeen poistetaan muutoksen esteenä olevat rakenteet ja kannustetaan ihmisiä uudentyyppiseen ajatteluun. Seuraavaksi kehitetään hankkeita, joissa saadaan nopeasti tuloksia. Muutosta pidetään sen jälkeen käynnissä valitsemalla oikeita henkilöitä avaintehtäviin. Lopulta muutos vakiinnutetaan osaksi yrityskulttuuria.

Myös Kotterin mallin mukaan yliopistojen muutosprosessi näyttää olevan loppuvaiheessa. Nyt poistetaan vanhoja rakenteita ja kannustetaan uudentyyppistä ajattelua. Seuraavaksi valitaan oikeat henkilöt avaintehtäviin.

Tämä onnistuu helposti, kun yritysmaailmasta ja armeijasta tuttu divisioonaorganisaatio hierarkisine käskyrakenteineen tuodaan kollegiaalisen, edes näennäisesti demokraattisen vaikkakin käytännössä feodalistisen päätöksenteon tilalle.

Hajautettu valta korvataan keskitetyllä vallalla, jolla on oikeus tehdä strategisesti merkittäviä päätöksiä: investoida uusiin tieteenaloihin ja divestoida vähemmän tuottaviksi arvioidut liiketoiminta-alueet. Näin yliopiston hallitseminen muuttuu strategiseksi henkilöstöjohtamiseksi, asiakaslähtöiseksi markkinahenkisyydeksi ja projektiportfolion aktiiviseksi hoitamiseksi.

Uuden poliittisen ohjelman sijaan

2009-03-10T06:51:00.000+02:00

Vuonna 1848 esitettiin ohjelma erään poliittisen liikkeen tavoitteeksi. Tämän ohjelman keskeiset tavoitteet olivat:

Maaomaisuuden pakkoluovutus ja maankoron käyttö valtion menoihin.
Korkea progressiivinen vero.
Perintöoikeuden lakkauttaminen.
Kaikkien emigranttien ja kapinallisten omaisuuden takavarikoiminen.
Luoton keskittäminen valtion käsiin kansallispankin kautta, jolla on valtion pääoma ja ehdoton yksinoikeus.
Kulkulaitosten keskittäminen valtion käsiin.
Valtion tehtaiden ja tuotannonvälineiden lisääminen, maan raivaaminen viljelykseen ja maiden parantaminen yhteisen suunnitelman mukaisesti.
Samanlainen työvelvollisuus kaikille, teollisuusarmeijain muodostaminen varsinkin maanviljelyä varten.
Maanviljelyn ja teollisuuden harjoittamisen yhdistäminen; toiminta maaseudun ja kaupungin välisen eroavuuden poistamiseksi vähitellen.
Kaikkien lasten yhteiskunnallinen ja maksuton kasvatus. Lasten tehdastyön poistaminen nykyisessä muodossaan. Kasvatuksen yhdistäminen aineelliseen tuotantoon jne. jne.

(Näin Wikipedia)

Tilastotieteen aakkosia

2009-03-09T19:48:00.002+02:00

Jos vitsi ei aukene, kannattaa opiskella tilastotiedettä.

Vastakkainasettelun aika on taas täällä!

2009-03-04T16:32:00.001+02:00

Mainosmiehet keksivät kokoomukselle hienoja mainoslauseita. Taannoin piti vastakkainasettelun ajan olla ohi, ja nyt kokoomuksessa on havattu puhumaan ulkopolitiikkaa.

Näyttää kuitenkin siltä, että porvarihallitus on tuonut vastakkainasettelun jälleen esityslistalle.

Ammattiyhdistysliike jyrätään eläkeiän osalta, työntekijät jyrätään hallinnon hajasijoituspäätöksissä ja kansalaisoikeudet jyrätään Lex Nokialla. Niin, ja osinkotulot vapautettiin tonniin saakka veroista.

Mitäköhän Etelärannan juoksupojat seuraavaksi keksivät?

Richard Stallman ja Lex Nokia

2009-03-01T10:12:00.002+02:00

Richard Stallman on mies vapaiden ohjelmistojen, Emacs-editorin ja GNU GPL-lisenssin takana. Nyt tuo ikuinen partaradikaali on kommentoinut myös Suomen tilannetta ja Lex Nokiaa:

The tendency these days is for governments to bow down to the
megacorporations, and let the dictate the laws. People often take for
granted that business has more political power than citizens — but if
that is true, what does it mean? It means we have corporatocracy
instead of democracy. A flagrant example of corporatocracy is
happening right now in Finland — for details, see

http://groups.google.com/group/HEATHEN_KEMETIAN_PAGAN_PRAVDA_INTERNATIONAL_NEWS/msg/923b2c288796c701?hl=en

Thus, the most important political imperative in the nominally
democratic countries today is to take away the political power of
business. We must change laws, treaties, and constitutions so that
the corporations cannot rule us.

(polishlinux.org)

Suomi on nyt virallisesti taantumassa

2009-02-27T11:11:00.001+02:00

Suomi on nyt virallisesti taantumassa. Tilastokeskus on tänään (27. helmikuuta 2009) julkaissut tiedotteen, jonka mukaan bruttokansantuotteen volyymi laski loka-joulukuussa 2008 edelliseen neljännekseen verrattuna 1,3 prosenttia. Vuoden 2007 neljänteen neljännekseen verrattuna bruttokansantuotteen lasku oli 2,4 prosenttia.

Taantuman määritelmänä käytetään yleensä sitä, että kahtena peräkkäisenä vuoden neljänneksenä havaitaan bruttokansantuotteen volyymin laskevan. Tämä kriteeri täyttyi Tilastokeskuksen uusimpien ennakkotietojen mukaan jo viime vuoden lopulla.

Suomen kansantalous on nyt taantumassa.

Taantumalle ei siis enää mahda mitään - Suomi on ollut taantumassa jo viime vuoden puolella. Mutta tuleeko lama?

Lama on - kuten kaikki varmaankin tietävät - poikkeuksellisen syvä taantuma. Maailmalla vahvistuvat koko ajan äänet, jotka ennakoivat globaalia lamaa. Siltä ei Suomikaan välttyisi.

Jos talous vajoaa lamaan, olisi se aikuisvuosieni toinen lama. Muistan hyvin, kuinka kaupunkien keskustojen liikehuoneistot muuttuivat itsepalvelukirpputoreiksi, lamavuosien loistokkaaksi liikeideaksi. Pankkitiloja puolestaan muutettiin keskiolutkuppiloiksi, mistä Helsingin soittoruokala Roskapankin nimi edelleen muistuttaa.

Vuosien varrella itsepalvelukirpparit ovat vähentyneet, mutta pian voi koittaa niiden uusi kukoistuskausi. Milloin näemme ensimmäisen kirpputorin Helsingin Esplanadilla tai Aleksanterinkadulla?

Pörssikurssit ovat vajonneet jo 1990-luvun tasolle, mutta vielä riittää rinnettä alaspäin.

Lex Nokian taustat alkavat paljastua...

2009-02-23T16:56:00.000+02:00

Tähän saakka sekä Eteläranta 10 että Nokian entinen ja nykyinen johto ovat kieltäneet harjoittaneensa minkäänlaista painostusta virkamiesten tai eduskunnnan suuntaan lobatakseen Lex Nokiana ja urkintalakina tunnettua tietosuojalakia. Jorma Ollilakin usutti julkista sanaa selvittämään, mistä näissä väitteissä on kyse. Etelärannan kokoomuslaiset kätyrit ovat esittäneet samaa.

Nyt Suomen Kuvalehti tuo julkisuuteen sähköpostin, joka kertoo, mistä painostuksessa oli kyse. Ainakin toistaiseksi nimettömäksi jäänyt Akavan johtohahmo sai Elinkeinoelämän Keskusliitosta seuraavan sisältöisen sähköpostin:

Minun kärsivällisyyteni tämän asian suhteen on loppu. Olisi pitänyt olla jo kauan sitten. Olen ollut turhan pitkämielinen. Ei olisi pitänyt. Tulen haastamaan rikollisten suosijat ja viranomaisvallan väärinkäyttäjät tässä prosessissa. En lepää, ennen kuin he joutuvat vastuuseen ja häpeään. Tiedän heidät.

Eikö tämä ole painostusta? Kauppalehti tosin pitää viestiä vain "väitettynä painostusviestinä".

Nokian mukaan sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kuitenkin Nokian Veli Sundbäck oli ainoana yritysmaailman edustajana läsnä, kun kesällä 2006 Etelärannan työnantajalinnakkeessa lobbarit neuvottelivat asiasta työntekijöiden kanssa:

Yhtiön silloinen yhteiskuntasuhteiden johtaja Veli Sundbäck osallistui esimerkiksi EK:ssa 22. toukokuuta 2006 järjestettyyn järjestöjohtajien tapaamiseen. Sundbäckin lisäksi sähköisen viestinnän tietosuojalain uudistamisesta neuvottelivat edunvalvontajohtaja Lauri Lyly ja päälakimies Timo Koskinen SAK:sta, johtaja Markku Salomaa STTK:sta sekä Lasse Laatunen ja Mikko Nyyssölä EK:sta.

Kaksi päivää myöhemmin järjestettiin seuraava kokous. Silloinkin ainoastaan Nokian juristi oli paikalla edustamassa yritysmaailman intressejä.

Nokialla ei siis ole mitään tekemistä asian kanssa?

Yliopistolain muutoksesta

2009-02-22T21:39:00.001+02:00

En ole tähän mennessä kirjoittanut yliopistolain muutoksesta, enkä taida tänäänkään yltyä aihepiiriä käsittelemään. Linkitänpä tähän kuitenkin videopätkän eduskunnasta.

Vapaan kapitalismin loppu - Nouriel Roubinin kolumni

2009-02-20T15:54:00.000+02:00

Nimekäs ekonomisti Nouriel Roubini (New York University) kirjoittaa bloginsa lisäksi kolumneja Forbes-talouslehteen. Uusimmassa kolumnissaan Roubini toteaa, että maailmantalous on pahemmassa jamassa kuin koskaan 1930-luvun laman jälkeen.

Roubini ei ole (vielä) valmis julistamaan kapitalismin aikakautta menneisyyteen kuuluvaksi. Viime aikojen tapahtumat kuitenkin merkitsevät uusliberalistisen, aggressiiviseen deregulaatioon nojautuvan "villin lännen kapitalismin" epäonnistumista:

However, while this crisis does not imply the end of market-economy capitalism, it has shown the failure of a particular model of capitalism. Namely, the laissez-faire, unregulated (or aggressively deregulated), Wild West model of free market capitalism with lack of prudential regulation, supervision of financial markets and proper provision of public goods by governments.

Dollareista vessapapereita - ekonomistin ennustukset

2009-02-16T21:29:00.000+02:00

Yhydsvaltalainen ekonomisti John Williams pelkää hyperinflaation saapumista Yhdysvaltoihin. Elvytyspaketilla pidetään pankkijärjestelmä pystyssä, mutta siitä saattaa myös seurata hyperinflaatio. Kenties sadan dollarin seteli kelpaa muutaman vuoden päästä lähinnä vessapaperiksi?

Katso video, joka on peräisin Wall Street Journalin Marketwatch-sivustolta.

Williamsin uskottavuutta tosin hiukan vie se, että hän on varoitellut hyperinflaatiosta jo vuosia...

Kolme kokoomuslaista kömmähdystä

2009-02-12T14:17:00.009+02:00

Kokoomus on jälleen kerran osoittanut olevansa kykypuolue.

Valtionvarainministeri Katainen vertasi oppositiota Terijoen hallitukseen, demarit ja vasemmisto kun eivät ylistä hallituksen toimintaa.

Opetusministeri Henna Virkkusen mukaan vasemmistolaiset ovat katkeria ja kateellisia.

Viestintäministeri Suvi Lindénin mukaan työnantaja voi vaatia työntekijöitä riisuutumaan alasti, kun työntekijä lähtee työpaikalta.

Mistä nämä porvarit oikein ajatuksensa saavat?

Uusi vihko avattu

2009-02-09T20:37:00.024+02:00

Ensimmäinen vihko kauppakorkeakoulussa tehtyjä muistiinpanoja näyttää täyttyneen. Oli syytä ottaa käyttöön uusi punakantinen ruutuvihko, jossa tilaa riittänee ainakin kevätkaudeksi.

Markkinoinnin näkökulmasta blogin ilmeen vaihtaminen on epäilemättä riski; tosin luulen, että harvalukuinen lukijakuntani ei pienestä ulkoasun muutoksesta hätkähdä. Toisaalta, eihän sitä tiedä, vaikka blogin sisältökin muuttuisi pikkuhiljaa.

Kenties vanha positiointi oli virheellinen ja tuote on asemoitava uudestaan sekä markkinoilla (suhteessa muihin blogeihin) että lukijoiden mielissä (miten lukijat asemoivat blogin suhteessa muihin blogeihin tai vaikkapa poliittisella kentällä).

Tai mikä olisi vielä hurjempaa, kenties kylterin pitää positioida itsensä uudestaan. Joko uudestaan markkinoilla (työmarkkinoilla, poliittisilla markkinoilla) tai omassa mielessään (minkä sijan kylteri valtaa kylterin mielessä?). Uudelleenpositioinnista ja minän uudelleenbrändäämisestähän koko tässä kauppakorkeakouluprojektissa on kyse - tarkoituksenanihan on rakentaa itsestäni työmarkkinoille aikaisempaa paremmin markkinoitavissa oleva tuote.

Toissijaista on se, että kauppakorkeakoulussa opin uusia taitoja. Taitoja, jotka kenties auttavat yritystä luomaan arvoa. Arvon luomisestahan yrityksessä on kyse: tuotetaan arvoa ensi sijassa yrityksen asiakkaalle ja omistajalle. Työntekijälle tuotettu arvo on yrityksen kannalta toissijaista, sillä on merkitystä vain henkilökunnan kannustimena ja sitouttavana tekijänä.

Nobelisti Milton Friedmanhan tunnetusti totesi, että "yrityksen ainoa yhteiskuntavastuu on voiton tuottaminen omistajille." Kaikesta muusta vastuusta, esimerkiksi vastuusta työntekijöille tai vastuusta ympäristöstä, puhuminen oli hänen mukaansa "puhtaan ja häpeämättömän sosialismin saarnaamista."

Nopeammin, korkeammalle, tehokkaammin

2009-02-04T08:04:00.000+02:00

Vain lyhyt merkintä uudesta blogilöydöstä: David Seah tarjoaa elämäntehostamisvinkkejä.

Timo T.A. Mikkosen kuolematon letkautus

2009-02-01T18:50:00.003+02:00

Timo T. A. Mikkonen:

Itse kuulun suuriin ikäluokkiin, kun me kasvoimme aikuiseksi, niin meitä kasvatettiin tavalla tai toisella kotona, ja tulos oli sen mukainen --

Tuohon ei ole mitään lisättävää.

Banaanivaltio Suomi

2009-02-01T10:08:00.039+02:00

Porvarihallitus haluaa tehdä Suomesta entistä yritysmyönteisemmän maan; sama tavoite on yrityselämän etujärjestöillä, jotka pääosin majailevat osoitteessa Eteläranta 10. Yritysmyönteisyydessä ei sinällään ole mitään vikaa. Suomi tarvitsee yrityksiä ja yrityksissä tapahtuvaa arvon syntymistä hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi. Kun yritysmyönteisyyden nimissä pyritään vaikuttamaan kansalaisten perusoikeuksiin, ollaan kuitenkin menty liian pitkälle.

Politiikan arvostus on alamaissa. Onko tuossa mitään ihmettelemistä, kun on käynyt ilmi, kuinka kotimainen pääoma rahoittaa oikeamielisten oikeistopoliitikkojen vaalikampanjoita jopa jälkikäteen. Kysehän ei "tietenkään" ole lahjonnasta.

Nyt on käynyt ilmi, että Nokia kiristää poliitikkoja ja virkamiehiä uhkauksillaan lähteä maasta. Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään:

"Nokia painosti hyvin voimakkaasti, jotta lakiesitys hyväksyttäisiin yksimielisesti jo valmisteluvaiheessa. Elinkeinoelämän keskusliiton kautta tullut viesti oli hyvin selvä: jos lakia ei hyväksytä, Nokia lähtee Suomesta", sanoo eräs virkamies.
"Se oli ota tai jätä -tilanne. Nokia järjesti isojakin tilaisuuksia, joissa oli paikalla keskusjärjestöjen johtoa", sanoo eräs työmarkkinavaikuttaja.

Jos lakeja ei säädetä halutussa muodossa, uhkaa Nokia viedä 1,3 miljardin euron vuosittaiset verotulonsa muualle. Tämän vivun voimalla porvarihallitus on nyt valmis säätämään lain, jonka nojalla yritysmaailma saa oikeuden urkkia viestinnän lokitietoja.

Tämä on vaarallinen ennakkotapaus, eikä pelkästään sen takia, että kansalaisten perusoikeudet ovat vaarassa.

Vaaralliseksi Lex Nokian tekee se, että viimeistään nyt Eteläranta 10 oppii, kuinka eduskuntaa talutetaan liekanarussa haluttuun suuntaan - uhkaus Nokian lähdöllä on taikasana, jolla kaikki tavoitteet saadaan läpi. Tavoitteethan ovat selvillä: deregulaatio, verot alas, valta eduskunnalta yrityksille, julkiset menot alas ja palvelut siirretään julkiselta sektorilta yksityisten yritysten hoidettavaksi.

Mikäköhän on "hyväntahtoisen pääoman" seuraava liike?

Aikalisä tarpeen

2009-01-27T20:49:00.031+02:00

Aikalisä olisi tarpeen. Vuorokaudessa eivät tunnu tunnit riittävän, tai ainakaan maanantaiaamun ja perjantai-illan välillä.

Pitäisi saada enemmän aikaan, entistä nopeammin ja mieluusti hyvin tuloksin.

Tulostasoa ei onneksi tarvitse korottaa, sillä opinnot sujuvat ihan mukavasti. Kauppakorkeakoulussa päivät vaan helposti täyttyvät kaikenlaisesta sälästä, eikä pääaineen opintoihin ehdi panostaa riittävästi. Pakollisista peruskursseista nyt puhumattakaan...

Helpoin tapa parantaa työtehoa on epäilemättä eläminen off-line mahdollisimman paljon. Sähköpostia ei pitäisi tarkistaa joka tunti eikä blogin kävijämääriä joka toinen tunti. Google-mainosten minimaalisen tuoton tarkasteluun heitetyt minuutit vasta ajanhukkaa ovatkin.

Yritän kuitenkin tehostaa itseäni yksinkertaistamalla asioita. Keep it simple, stupid! on yleensä hyvä ohje. Sen mukaan kun vain muistaisi aina toimia.

Verkosta löytyy kaikenlaisia elämäntapojen tehostamissivustoja. David Allenin Getting things done on luonnollisesti saanut suuren fanijoukon ja koko joukko nettisivustoja löytyykin hakusanalla GTD. Allen lupaa tehostaa elämäsi, jos omaksut hänen järjestelmänsä -- ja hommat hoituvat. Minulla ei nyt vaan oikein ole aikaa käydä kaikkia papereitani läpi, järjestää ne, arkistoida, ja aakkostaa ne. Noin alkajaisiksi.

Tarvitaan quick fix. Jätetään tarpeettomat asiat tekemättä, yritetään yksinkertaistaa tarpeellisia. Ryhmätöissä käyttöön pieni painostus, niin kaikki kokoukset saadaan menemään läpi puolessa tunnissa. Ikä kun tuo tyhmyyden lisäksi hiukan auktoriteettia.

Näitä minän johtamissivuja tulee kuitenkin seurattua enemmän tai vähemmän säännöllisesti:

Täytyy lopettaa tähän.

Pitää saada pari hommaa vielä hoidettua.

YLEn presidenttigallup

2009-01-25T20:34:00.001+02:00

Presidenttipeli käy jo kiivana, ja valtamedia on tekemässä kokoomuksen Sauli Niinistöstä kovaa vauhtia seuraavaa tasavallan presidenttiä. Viisi minuuttia sitten Yleisradion TV-uutisissa esitettiin uusimmat mielipidetiedustelujen tulokset.

Niinistön suuri kansansuosio ei yllätä, vaikka ihmetyttääkin. Mutta se, että Niinistö on demareidenkin keskuudessa suosituin ehdokas, on jo jonkinlainen yllätys. Peräti 61 % demareiden äänestäjistä nimittäin voisi äänestää Niinistöä. Onko demareilla ja kokoomuksella enää muuta eroa kuin kukan värissä?

Vähintään yhtä huolestuttavaa kuitenkin on, että vasemmistonkin äänestäjien keskuudessa Niinistö on toiseksi suosituin ehdokas. Tuomioja on suosituin, ja oman puolueen Arhinmäki on vasta kolmanneksi suosituin.

Mitä tästä opimme? Ainekin sen, että puolueen johdon puheet "omista äänestäjistä" on syytä lopullisesti kuopata ja unohtaa. Vasemmistolla ei ole omia äänestäjiä -- äänestäjät on voitettava puolueelle joka vaaleissa uudestaan.

Päivän uutinen

2009-01-22T16:39:00.003+02:00

Tänään Nokia julkisti tuloksensa romahduksen, ja ekonomisti Pentti Kourin uutisoitiin kuolleen Los Angelesissa. Kaksi toisiinsa kuulumatonta asiaa, mutta samalla yhteensattuma, joka saattaa nousta yhden aikakauden päättymisen symboliksi.

Opiskelukaverini tosin eivät olleet koskaan kuulleetkaan Kourista, "Kouri-kaupoista" tai edes Kiasman taidekokoelmasta.

Taidan lopullisesti olla keski-ikäinen, sillä muistan sekä Kouri-kaupat että ajan ennen Jorma Ollilaa.

Kiirettä pitää

2009-01-19T22:07:00.001+02:00

Kiirettä pitää, eikä tuplabuukkauksilta ole täysin vältytty. Tilanne on kuitenkin hiukan helpottanut, sillä sain yhden pakollisista perusopintokursseista korvattua aiemmin suorittamallani yliopistokurssilla. Neljä opintopistettä ei ole paljon, mutta korvaavuus helpottaa ajankäyttöä.

Aikani kuluksi etsiskelin netistä hiukan klassikoita. Tallennan linkit tähän viestiin omaksi ilokseni, toivottavasti jonkun muunkin iloksi.

Adam Smith

Wealth of the Nations (Project Gutenberg)
Online Library of Liberty

Miksi näkymätön käsi on näkymätön?

2009-01-09T06:50:00.001+02:00

Adam Smithin mukaan yksilöt toimivat itsekkäästi vain oman etunsa ajamiseksi. Samalla he "ikäänkuin näkymättömän käden ohjaamana" edistävät tarkoitusperiä, jotka eivät ole heidän omiaan. Porvarilliset taloustieteilijät ovat kahden vuosisadan ajan toistelleet tätä ajatusta näkymättömästä kädestä, joka ohjaa yhteiskuntaa yhä suurempaan hyvinvointiin.

Mutta mitä taloustieteen Nobel-palkinnon saanut Joseph Stiglitz sanookaan näkymättömästä kädestä:

Adam Smith's invisible hand - the idea that free markets lead to efficiency as if guided by unseen forces - is invisible, at least in part, because it is not there.

(The Guardian 20.12.2002)

Vapaus valita

2009-01-08T16:12:00.001+02:00

Huh, olipas friedmanilainen luennoitsija.

Tuli mieleen, että jos vapaus valita on niin tärkeää kuin Milton ja kumppanit väittävät, miksi kauppakorkeakoulun opiskelijat eivät sitten saa vapaasti valita, mitä kursseja suorittavat tutkintoonsa?

Kunhan vaan mietin...

Lähtölaukaus kolmannelle periodille

2009-01-07T23:33:00.000+02:00

Tänään alkoi uuden urani kolmas periodi.

Keväästä tulee tiukka, vaikka millään hetkellä minun ei pitäisi olla seuraamassa kuin korkeintaan kahta luentoa. Pitää yrittää parin ensi viikon aikana selvittää, millä luennoilla aion istua, ja mitkä voi huoletta jättää väliin.

Tässä periodissa on luvassa taas ainakin kaksi dorkaa monivalintatenttejä. Täysin järjetöntä. Perustelevat monivalintatenttejä "arvostelun objektiivisuudella". Mitä väliä sillä on? Kyllä tentin arvostelija tietää, onko joku ykkösen, kolmosen tai viitosen essee. Jos opiskelija tulee kaltoinkohdeltuna ruikuttamaan vääräksi koettua arvioita, katsotaan asiaa.

Monivalintatentti tai tosi/epätosi-tentti ei kouluta kriittiseen ajatteluun - tai ylipäänsä minkäänlaiseen ajatteluun. En tosin tiedä, onko kandivaiheessa tarkoituskaan oppia kriittisen ajattelun perusteita.

Kansan Uutisista Kauppalehteen

2009-01-05T21:16:00.001+02:00

Vuoden vaihtuessa alkoi Kauppalehti tulla kotiini. Humanistiopiskelijoita ei millään korruptiolahjoilla hellita, mutta jo ensimmäisen vuoden kauppaopiskelijat saavat ekonomiliiton opiskelijajäseninä Kauppalehden lukukausien aikana ilmaiseksi.

Vielä tällä hetkellä Kansan Uutiset tulee aamuvarhaisella neljä kertaa viikossa postilaatikostani. Kauppalehti tulee viitenä päivänä viikossa, mutta vasta aamupäivällä kirjepostin joukossa -- löytyyköhän Suomesta muita kotitalouksia, joihin nämä kaksi lehteä saapuvat? Valitettavasti KU:n muuttuessa myöhemmin pelkäksi viikkolehdeksi tulee aamun lehtipinosta harmillisen porvarillisesti painottunutta.

Näin se humanistin muuttumisleikki etenee.

Vapaita ohjelmistoja rompulla - ilmaista ja laillista!

2009-01-01T12:54:00.000+02:00

Kaikki eivät ole valmiita luopumaan omisteisesta (engl. proprietary) tietokoneen käyttöjärjestelmästä. Heidänkin kannattaa kokeilla ohjelmistopiratismin ja vertaisverkkojen tarjoamien laittomien ohjelmakopioiden sijaan avoimeen lähdekoodiin perustuvien vapaiden ohjelmistojen käyttämistä.

VALO-CD on mainio tapa tutustua avoimen koodin ohjelmistoihin Windows-ympäristössä. Tämä ilmaiseksi ladattavissa oleva romppu sisältää ohjelmia joka lähtöön. Juuri joulun alla ilmestynyt 555 Mt kokoinen latauspaketti sisältää seuraavat ohjelmistot:

OpenOffice.org (3.0.0)
Dia (0.96.1-8)
Gimp (2.6.3)
Inkscape (0.46)
Scribus (1.3.3.12)
Tuxpaint (0.9.20b)
Wesnoth (1.4.6)
Vuze (4.0.0.4a)
FileZilla (3.1.6)
Firefox (3.0.4)
HTTrack (3.43-2)
Pidgin (2.5.2)
RSSOwl (1.2.3)
Thunderbird (2.0.0.18)
WinSCP (4.1.8)
Audacity (1.2.6)
Really Slick Screensavers (0.1)
Stellarium (0.10.0beta)
Sumatra PDF (0.9.3)
PDFCreator (0.9.6)
Notepad++ (5.1.1)
7-Zip (4.62)
GTK+ (2.10.13)
TrueCrypt (6.0a)
VLC media player (0.9.8a)
Voikko (2.2.20081004)
KeePass (1.14)
TrueCrypt (6.1a)

Hyvää uutta vuotta!

2008-12-31T09:40:00.003+02:00

Vielä viikko lukukauden alkamiseen. Lukeminen on toki jo alkanut -- tai oikeastaan en ole varsinaista taukoa opiskeluista pitänytkään,sillä joulun pyhinä oli mukavasti aikaa perehtyä lukion pitkän matematiikan vektorikurssin sisältöön.

Ilmoittautuminen ensi periodin kursseille on jo päättynyt. Tuli hiukan tuplabuukkauksia, sillä jotkut ensimmäisen vuoden kurssit ovat päällekkäin haluamieni toiselle ja kolmannelle vuosille suositeltujen kurssien kanssa. Mutta jos kolmannen vuoden keväällä en aio enää opiskella, on oman opintosuunnitelman kanssa oltava tarkkana. Opinto-oppaan suosituksethan ovat vain suosituksia.

Taannoin olin tilaisuudessa, jossa nuoret opiskelijat harmittelivat HOPSin tekemiseen liittyviä puutteita. Kuulemma HOPSeja ei tarkasteta lainkaan. Taitaisivat nykyopiskelijat olla pallo hukassa 1980-luvun lopun yliopistossa, jossa eteen lykättiin satojen sivujen opinto-opas (tai kaksikin) ja käskettiin valita kiinnostavia kursseja. Opintojen eteneminen kiinnosti vain opintotukiviranomaisia, jotka halusivat 20 opintoviikkoa suorituksia vuotta kohden. Akateeminen vapaus oli kunniassaan, ja herkkupaloja tuli naposteltua vähän joka aineesta. Eikä valmistumisella ollut kiirettä, kun lama iski päälle.

Toivottavasti tällä kertaa ei käy samoin.

Ensimmäinen lukukausi takana

2008-12-19T12:14:00.000+02:00

Syyslukukauden kaksi periodia ovat nyt takana viimeistä tenttiä myöten. En ole vielä laskenut, paljonko opintopisteitä on kertynyt. Taidan kuitenkin olla hiukan jäljessä tavoitteestani, sillä pari tenttiä on tullut reputettua. Keväällä pitää ryhtyä järjestelmällisemmäksi opiskelijaksi.

Pahin aikasyöppö ja este opinnoille on ollut Internet. Verkossa roikkumiseen menee liian paljon aikaa päivää kohden. Pitää ehkä laittaa palomuuriin joku aikalukko käyttöön.

Opiskelijat täällä tuntuvat jakautuvan kahtia tunnollisiin ja bilettäjiin. Tunnolliset harmittelevat sitä, että tentteihin ei ehdi lukea kirjoja, jotka ilmoitetaan opintovaatimuksissa. Bilettäjiä tämä ei häiritse, sehän riittää, että printtaa netistä vanhat tenttikysymykset ja opettelee vain niiden mallivastaukset. Mallivastauksia voi vaikka kerätä kavereiden kanssa yhteistyönä. Näin voi saada muutaman tunnin työllä läpäistyä vaikkapa kolmen opintopisteen tentin.

Itse olen toistaiseksi lukenut jokaisen tenttikirjan. Tentit ovatkin yleensä aika helppoja, jos pitää lukemisesta. Toiset tentit taas ovat koulumaista pänttäämistä, joita varten pitäisi opetella ulkoa listoja ja sanojen selityksiä. Näissä tenteissä en ole menestynyt - päätin nimittäin jo syksyllä, että en opettele mitään ulkoa, kun kerran pääsykokeetkin selvitin ilman ulkolukua.

Matematiikka ja kirjanpito ovat olleet hankalimpia omaksuttavia. Matematiikan kanssa vaikeuksia on aiheuttanut pitkä tauko lukion ja kauppakorkeakoulun välillä. Kirjanpito ja laskentatoimi yleensäkin taas on niin kovin konkreettista, lakitekstinomaisen puisevaa ja ajattelutavaltaan varsin vierasta. Mutta eiköhän sekin ala joskus sujua.

Joululomalle lähtee mukaan pari ylimääräistä kirjaa, Soymeyn Sikdarin Principles of macroecomics ja Terri Thompsonin toimittama Writing about Business. Ja derivointiharjoituksia pitää jatkaa lomallakin.

52 % lukijoistani käyttää Internet Exploreria

2008-12-16T16:37:00.004+02:00

52 % lukijoistani käyttää Internet Exploreria - tai tarkkaan ottaen 52 % sivun latauskerroista on tehty IE:llä.

Vaihtakaa hyvät ihmiset johonkin turvallisempaan selaimeen. Turvallisempia ovat esimerkiksi Firefox ja Opera.

Tai vaihtakaa turvallisempaan käyttöjärjestelmään kuin Windows (84 %). OpenSuse, Debian ja Ubuntu ovat kaikki hyviä vaihtoehtoja Linux-rintamalta. Linkit löytyvät marginaalien mainoksista, joista en saa senttiäkään mainostuloja :-)

Parasta tekstimainontaa

2008-12-13T22:06:00.001+02:00

Avoimen lähdekoodin ohjelmien kotoistuspuuhissa olen havainnut, että pilkkusääntöjen lisäksi myös yhdyssanat tuottavat monille suuria vaikeuksia. Automaattisesti suomea suoltavat käännösrobotit kykenevät kuitenkin toistaiseksi ylittämättömiin suorituksiin:

Check out tämä uusi pieni Linux-PC, joka käyttää pientä kaksi wattia virta, Cherrypal Cloud PC.

Tämä pieni Linux-PC sisältää Freescale 400 megahertsin MPC5121e mobileGT prosessori, ei myöskään ole liikkuvia osia, PC, joka auttoi pitämään virrankulutus alas. The Cherrypal ominaisuuksia 4 Gt NAND-flash-muistin sijasta säännöllisesti kovalevy. Memory tulee siinä muodossa, 256 Mt RAM-muistia, siellä on myös rakennettu 802.11b / g WiFi-, kaksi USB-porttia, VGA-portti ja Ethernet.

The Cherrypal tulee suorittaa tweaked version Debian. Ei ole olemassa sanaa hinnoittelua tai saatavuudesta vielä, mutta valmistajan mukaan ne aikovat tehdä se edullisimmat markkinoilla.

Mieletöntä!

Lähde: Geeky Gadgets

Linkkejä

2008-12-09T16:19:00.001+02:00

Seuraavat linkit kirjaan vihkoon lähinnä omaksi muistiinpanoksi, auttamaan tekeillä olevan yritysten yhteiskuntavastuuta ja kansainvälisiä toimitusketjuja koskevan esseeni laatimisessa.

Palaan kenties aihepiiriin tenttiviikkojen jäätyä taakse, mikäli esseestä tai muuten kurssin tiimoilta löytyisi jotakin blogimuotoon puristettavaa.

Linkkivinkit ovat tervetulleita!

Horwitzin korollaari Godwinin lakiin

2008-12-05T22:09:00.000+02:00

Godwinin lakiin vetoaminen on monien itseään älykkäinä pitävien ihmisten tapa lopettaa nettikeskustelu välittömästi, kun joku viittaa kansallissosialismiin. Lakiin vetoaja yleensä julistaa toisen osapuolen debatin häviäjäksi ilman sen parempia argumentteja. On kuitenkin syytä painaa mieleen Steve Horwitzin korollaari Godwinin lakiin:

When people invoke Godwin's Law in the face of a serious, relevant argument about Hitler or Fascism made with evidence and citations, it reflects their own inability to respond rationally to the claim being made and thus they should be deemed to have lost the discussion.

Syytä huolestua

2008-12-04T19:41:00.000+02:00

Euroopan keskuspankki laski tänään korkotasoa historiallisen 0,75 % verran, ja pörssikurssitkin laskivat vain aavistuksen eilisestä. Mutta kun taloustieteen Nobelin tänä vuonna saanut Paul Krugman katsoo ensi vuoteen synkkänä, on syytä huolestua.

Krugman pelkää Yhdysvaltain työttömyyslukujen nousevan vielä kaksinumeroisiin lukuihin. Hän epäilee, ettei kehitykselle välttämättä voi edes tehdä mitään.

Tulee ihan 1990-luvun alku mieleen. Uuden talouden aikanahan kaiken piti olla toisin...

Taantuma alkoi Yhdysvalloissa joulukuussa 2007

2008-12-01T22:58:00.002+02:00

CNN:n raportin mukaan Yhdysvaltain talous on ollut taantumassa joulukuusta 2007 alkaen. Koska monille lienee epäselvää, mitä taantuma oikeastaan tarkoittaa, on syytä esitellä lyhyesti nämä makrotaloustieteen peruskäsitteet.

Suhdannevaihteluilla tarkoitetaan kokonaistuotannon kasvuvauhdin vaihtelua pitkän ajan keskimääräisen kasvuvauhdin ylä- ja alapuolilla. Suhdannesykli kestää karkeasti ottaen keskimäärin neljästä viiteen vuotta. Sykli koostuu eri suhdannevaiheista. Nousukaudella tuotanto kasvaa keskimääräistä vauhtia nopeammin. Nousukaudet kestävät yleensä hiukan laskukausia pidempään. Laskukaudella tuotanto kasvaa keskimääräistä hitaammin. Laskukaudellakin tuotanto siis kasvaa! Nousu- ja laskukautta kutsutaan myös korkea- ja matalasuhdanteeksi.

Mikä sitten taantuma (engl recession) on? Taantumalla tarkoitetaan tilannetta, jossa kokonaistuotannon määrä laskee. Monet katsovat, että taantumasta voidaan puhua siinä vaiheessa, kun bruttokansantuote on laskenut kahden vuosineljänneksen ajan. Taantumaa ei pidä sekoittaa meidän nyt jo keski-ikäisten kauhulla muistelemaan lamaan (engl. depression), joka tarkoittaa poikkeuksellisen syvää taantumaa.

Nytkin talousoppineet puhuvat pikemmin taantuman kuin laman vaarasta. Kovin harva ~~moni~~ poliitikkojen lausahduksia lehdistä lukeva kansalainen kuitenkaan hahmottaa näiden kahden käsitteen eroa.

Taantumakin on kuitenkin finanssimarkkinoilla kauhistuttava sana. Kun taantumasta tuli virallinen, lähtivät NYSE:n indeksit jälleen kerran laskuun. Kello 23.20 Suomen aikaa tilanne näyttää seuraavalta:

Dow	8,149.09	-679.95 (-7.70%)
S&P 500	816.21	-80.03 (-8.93%)
Nasdaq	1,398.07	-137.50 (-8.95%)

Taantumauutinen toi 3 prosenttiyksikköä tuosta pudotuksesta.

Kokoomus syöttää pajunköyttä

2008-12-01T20:49:00.000+02:00

Kokoomuslainen Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on selvästi huolestunut maahanmuuttajiin kielteisesti (ei siis "kriittisesti") suhtautuvan perussuomalaisen menestyksestä taannoisissa kuntavaaleissa. Pajunen kirjoittaa blogissaan seuraavaa:

Kasvu on kiihtymässä entisestään. Turvapaikanhakijoiden määrä maassamme on tänä vuonna räjähtämässä. Viime vuoden kahdesta tuhannesta olemme nousseet jo viiteen tuhanteen hakijaan. Valtaosa heistä tullee saamaan myönteisen päätöksen. Lähinaapurimme ovat kiristäneet maahantulokriteerejään, mikä suoraan heijastuu meille. Nyt tarvitsemme pikaisia toimenpiteitä. Ensiksi turvapaikanhakijamäärät on saatava hallintaan vastaamaan vastaanottokykyämme.

Olisi kiinnostava tietää, kuinka Helsingin kaupunginjohtaja aikoo vaikuttaa siihen, että Irakin, Afghanistanin ja Somalian sota-alueet saadaan rauhoitettua.

Vai onko kyse vain siitä, että halutaan pakolaiset hakemaan pakolaisstatusta Virosta, Latviasta, Liettuasta tai Romaniasta? Olisikohan näiden maiden vastaanottokyky parempi kuin vauraan Suomen? Vai onko tarkoitus ainoastaan kiristää rajoja ja laintulkintaa? Seuraavaksi nollatoleranssi pakolaisille?

Jos kyse ei ole perussuomalaisten menestyksen aiheuttamasta paniikkireaktiosta, on Pajusen blogahdus ilmeisesti selitettävä kokoomuslaisten konservatiivisella "koti-uskonto-isänmaa"-kolminaisuudella. En tiedä, kumpi vaihtoehto on luotaantyöntävämpi.

Vielä kerran opintotuesta

2008-11-30T11:24:00.005+02:00

Kuten aikaisemmista kirjoituksistani on käynyt ilmi, kannatan opintotuen rakenteen muokkaamista siten, että tuessa siirryttäisiin tarveharkintaisuudesta kaikille kuuluvaan perusoikeuteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asumistuesta luovuttaisiin ja sama raha annettaisiin opintorahana.

Kyse on siis samantapaisesta ajattelutavan muutoksesta, kuin mitä vastikkeettomaan perustuloon siirtyminen edellyttää. Ajattelutavan muokkaus voitaisiin aloittaa opiskelijoiden sosiaalisia etuuksia muokkaamalla.

1990-luvun alussa opintotukeen tehtiin suuri remontti. Tuolloinen remontti tehtiin tilanteessa, jossa maa oli laman kourissa. Suuri työttömyys ja ennennäkemätön pankkikriisi olivat arkipäivää Tällöin siirryttiin opintolainassa aiemmin korkotasoltaan säännellystä lainasta markkinakorkoiseen lainaan, jolle valtio ainoastaan antaa takauksensa.

Tätä muutosta tehtäessä katsottiin, että markkinakorkoiseen lainaan ei voida antaa korkotukea, koska korkotuki ei hyödyttäisi opiskelijoita, vaan pankkeja. Olisi kiinnostavaa tietää, miksi tätä argumenttia ei otettu käyttöön myös asumislisän osalta. Vuokrasääntelyhän poistettiin Suomesta niinkin äskettäin kuin 1992 alkaen.

Vuokrasääntelyn aikana asumislisä hyödytti opiskelijoita, sillä vuokranantajat eivät voineet siirtää asumislisän korotuksia vuokriin. Yleisesti on tunnettua, että vuokrasääntelyn vapauttaminen vaikutti markkinoihin kahdella tavalla. Ensinnäkin markkinoille tulvi vuokra-asuntoja, jotka olivat olleet kiven alla vielä 1980-luvulla. Toiseksi markkinavuokrat lähtivät asuntojen hintoja seuraten huimaan nousuun.

Olisi kiinnostavaa tietää, minkälaisia poliittisia vääntöjä asiasta käytiin 1990-luvulla. Tuntuisi siltä, että asumislisän säilyttäminen markkinavuokrien aikana on ollut porvarien intresseissä - jos 1970-lukulainen ilmaisu sallitaan, kyse on ollut porvariston luokkaeduista. Hyvin toimeentulevia tämä jäänne hyödyttää kahdella tavalla: toisaalta opiskelevalle porvarisnuorisolle tarjotaan markkinoilta entistä enemmän kalliita vuokra-asuntoja, toisaalta heidän vanhempiensa ikäpolvi voi imeä asumistuen vuokrankorotuksilla itselleen.

Opintotuen poliittinen historia 1970-luvulta 1990-luvulle olisi hyvä pro gradu -tutkielman aihe jollekin historianopiskelijalle. Nyt etäisyyttä tapahtumiin on tullut jo sen verran, että aihepiiriä voisi onnistuneesti käsitellä myös historiantutkimuksen keinoin.

Opiskelijoiden asuntotilanteesta

2008-11-27T21:01:00.003+02:00

Siirryn asumislisästä opiskelijoiden asuntotilanteeseen.

Jos kysyttäisiin opiskelijoilta, minkälainen heidän toiveasuntonsa olisi, olisi kärjessä epäilemättä edullinen keskustayksiö. Yhtälö on kuitenkin mahdoton. Mikäli halutaan edullista asumista, on jostakin luovuttava.

Itse luovuin sekä keskustasta että yksiöstä. Asun neljänkymmenen minuutin kävelymatkan päässä oppilaitoksesta kolmen hengen soluasunnossa. Asunto on ilmeisesti 1990-luvun alussa rakennettu, ja silloisen suuntauksen mukaisesti yhteistila on suuri ja soluhuoneet pieniä. Luulen, että useimmat opiskelijat vaihtaisivat ison keittiön ja eteisen pieniksi, jos saisivat vastaavasti suuremman oman huoneen. Näiden asuntojen neliövuokria ei mielestäni voi pitää erityisen edullisina.

Siksi olisikin tarpeen miettiä jo asuntoja suunniteltaessa sitä, kuinka opiskelija saisi kuukausivuokralle enemmän vastinetta. Esimerkiksi HOAS:n säännöthän edellyttävät tätä:

5 § Säätiö pyrkii sosiaalisiin tavoitteisiinsa pitämällä asunnoista perittävät vuokrat ja muut maksut niin alhaisina kuin se asuntojen ja kiinteistöjen asianmukainen hoito ja säätiön hallinnosta koituvat muut menot huomioon ottaen on mahdollista.

Ehkäpä tilanteeseen voisi saada parannusta nostamalla asumistilanne opiskelijapoliittisen keskustelun keskipisteeseen. Seuraavissa ylioppilaskunnan edustajiston vaaleissa vasemmistoryhmät voisivat ottaa tavoitteekseen paikalliseen opiskelija-asuntosäätiöön vaikuttamisen.

Tärkeintä olisi varmistaa, että jokainen opiskelija saisi asunnon, johon hänellä on varaa ja joka sijaitsee hyvin julkisilla kulkuvälineillä saavutettavassa paikassa. Hankkikoon parvekkeellista keskusta-asuntoa tai autopaikkaa haluavat asuntonsa vapailta markkinoilta. Ja toivottavasti ilman veronmaksajien asumistuen muodossa tarjoamaa subventiota.

Opintotuen asumislisästä, osa II

2008-11-26T22:32:00.011+02:00

Esitin taannoisessa artikkelissani, että opintotuen asumislisän korotus hyödyttää lähinnä yksityishenkilöitä, jotka tarjoavat asuntoja opiskelijoille. Jatkan tässä kirjoituksessa saman ajatuksen kehittelyä eteenpäin.

Opintotuen asumislisän vaikutusta vuokratasoon voidaan kuvata taloustieteen mikroteorian kysyntä- ja tarjontakehikolla. Asumistuen vaikutus siirtää kysyntäkäyrää ylöspäin (kysyntyä -> kysyntä2). Nyt kysyntä ja tarjonta kohtaavat toisensa uudella hintatasolla, lisäksi vuokrasopimuksia tehdään aikaisempaa enemmän (E1->E2).

Yllä oleva kaavio selventänee asumislisän vaikutusta: vuokrat nousevat, mutta markkinoilla vuokrataan entistä enemmän asuntoja.

Vaikka asumislisän korotus ei juuri parantaisikaan opiskelijoiden toimeentuloa, olisi markkinoilla tarjolla enemmän asuntoja opiskelijoille. Tätä voidaan tietenkin pitää sinällään tavoittelemisen arvoisena kehityksenä. Tällöin ajatellaan, että asumislisän korotus on perusteltua, koska se luo asuntojen omistajille kannustimen vuokrata asuntojaan entistä korkeammilla vuokrilla. Sellaisetkin asunnon omistajat, jotka eivät ole valmiita vuokraamaan asuntoaan 400 eurolla, voivat tulla toisiin ajatuksiin, jos heille tarjotaan 600 euroa.

Asumislisän korotus ei millään tavalla kannusta rakennuttamaan kohtuuhintaisia opiskelija-asuntoja. Pikemminkin asumislisän korotus on ristiriidassa kohtuuhintaisen asumisen tavoitteen kanssa.

Jos taas ajatellaan, että opintotuen tarkoitus on parantaa opiskelijoiden elintasoa ja luoda kannustimia opiskeluun, on asumislisä väärä lääke. Tästä näkökulmasta katsoen olisi parempi olla puuttumatta vuokramarkkinoiden toimintaan ja parantaa opiskelijoiden taloudellista tilannetta korottamalla opintorahaa. Opintorahan korotuksia vuokranantajat eivät voisi ulosmitata samalla tavalla kuin korotusautomaatiksi rakennetun asumislisän korotuksia.

Ongelmaksi tässä ratkaisussa saattaa joidenkin mielestä muodostua eri kaupunkien toisistaan eroava vuokra-asuntojen hintataso. Tähän kritiikkiin voidaan vastata joko korottamalla opintorahan suuruutta opiskelupaikkakunnan mukaan tai olla tekemättä mitään. Voidaanhan ajatella, että on vain järkevää kannustaa opiskelijoita hakeutumaan edullisille asuma-alueille ja kaupunkeihin, joissa vuokrataso on edullinen.

Asumislisän korotus ei siis ole kysymys, joka koskee vain opiskelijoiden elintasoa ja asuinolosuhteita. Yhtä lailla se koskee laajemmin yhteiskunnallista tulonjakoa, sillä asumislisä on ennenkaikkea tulonsiirto veronmaksajilta sijoitusasuntojen omistajille. Tätäkö uusi punavihreä opiskelijaliike tavoittelee?

Vanha vallattu

2008-11-24T21:12:00.000+02:00

Vanha on jälleen vallattu. Seuratkaa tiedotuskanavaa.

Opintotuen asumislisästä

2008-11-24T20:26:00.012+02:00

Opiskelijat ovat vuosikausia muistuttaneet tilaisuuden tullen siitä, että opintotuen asumislisä on jäänyt ajasta jälkeen: asumistuki ei riitä mihinkään ainakaan Helsingissä. Nyt myös uuden vaihtoehtoisen ylioppilaslehden kollektiivisesti laaditussa pääkirjoituksessa (ks. myös Vallankumouksen hedelmiä ja Valtamedia.net) halutaan parempaa asumistukea opiskelijoille.

Tähän liittyy kuitenkin vakava ongelma.

Juuri ilmestyneen tutkimuksen (Vatt) mukaan yleisen asumistuen parannuksista 60-70 % valuu asuntojen omistajille. Asumistuen korotus ei siis paranna vuokralla asuvan elintasoa, vaan ainoastaan vuokranantajan elintasoa, mikäli kyseessä on yksityinen vuokranantaja. Institutionaaliset vuokranantajat eivät kykene suoraan siirtämään asumistuen korotusta vuokriin, koska institutionaalisilla vuokra-asuntojen tarjoajilla ei ole yksityisten veroista mahdollisuutta urkkia tietoonsa, saako vuokralainen asumistukea vai ei.

Opiskelija-asuntojen kohdalla tilanne on kuitenkin melko selvä. Opiskelija-asuntosäätiöt voivat olettaa, että lähes kaikki asukkaat saavat asumistukea. Siten asumistuen korotus valuu väistämättä lähes täysimääräisenä vuokrankorotuksien muodossa opiskelija-asuntosäätiöille. Tässä ei (välttämättä) olisi mitään ongelmaa, mikäli opiskelija-asuntosäätiöt pyrkisivät tarjoamaan edullisia asuntoja niitä tarvitseville. Kuitenkaan HOAS, TOAS, TYS ja muut eivät nykyään katso tätä tehtäväkseen (ks. esim. aktivisti-Riinan blogimerkintä Asuminen on kallista ja oravat kuolevat muutaman viikon takaa).

Valtio voisi niin haluttaessa tukea opiskelija-asuntosäätiöitä suoraan, ilman rahojen kierrättämistä opiskelijan tilin kautta. Yksityisiä sijoitusasuntojen omistajia sen sijaan ei ole tarpeen lihottaa korottamalla opintotuen asumislisää. Mutta kyse lienee ideologisesta valinnasta; markkinoiden ja kilpailun autuuteen luottavat uusliberaalit keskustaoikeistolaiset (Kok, Kepu, Sdp, Vihr) poliitikot katsovat vuokra-asuntojen rakennuttamisen voittoa tavoittelevien yritysten tehtäväksi, eikä yleishyödyllisten instituutioiden hoidettavaksi asiaksi.

Asumistuen korotusta vaativat opiskelijat vaativat siis - tarkoituksellisesti tai tietämättään - lisää valtion tukea sijoitusasuntojen omistajille ja vuokra-asuntojen institutionaalisille rakennuttajille. Sen sijaan opiskelijan elintasoa asumistuen korottaminen ei parantaisi kuin hetkellisesti.

Korkeat korot

2008-11-20T21:19:00.003+02:00

Hämmästyttää kovasti, kun näköjään minulle entuudestaan tuntematon Bigpankki tarjoaa peräti 7,75 prosentin korkoa talletuksille. Alle 10000 euron tallettajat joutuvat tosin tyytymään 6,6 % vuosikorkoon vuoden määräaikaistelletukselle.

Jos tarjous kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, on epäilysten syytä herätä. Pari kuukautta sittenhän Kaupthing lupasi "ennusteista välittämättä" 5,25 % talletuskorkoa. Seuraukset lienevät tässä vaiheessa yleisesti tunnettuja. Korkeaa korkoahan maksetaan korvaukseksi korkeasta riskistä. Lainaksi rahaa ottava kun ei muualta enää saa halvemmalla rahaa, tarvitaan rahaa suurelta yleisöltä.

Jotenkin tämän virolaispankin tarjous epäilyttää. Turvalliseksi ja riskittömäksi sijoitukseksi talletuskorko on aivan liian suuri.

Reputettu tentti

2008-11-17T22:11:00.002+02:00

Nyt se on sitten tapahtunut: olen reputtanut tentin elämässäni ensimmäistä kertaa.

Tapahtumaan on parasta suhtautua samoin kuin rahoituslaitokset suhtautuvat luottotappioihin: jos luottotappioita ei ole lainkaan, ei kaikkia mahdollisesti kannattavia hankkeita ole lähdetty rahoittamaan. Tappioiden minimointi ei ole tärkeää, vaan voittojen maksimointi.

Sama periaate on muuten pokerinpeluussa. Jos Texas Hold'Em -pokerissa voittaa kaikki loppuun saakka katsotut jaot, ei ole kyennyt maksimoimaan voittoprosenttia. Monet voitokkaatkin kortit on silloin kipattu aivan turhaan.

Jätänkin lukijan pohdittavaksi, liittyvätkö pokeri ja luottotappiot tenttimenestykseen mitenkään. Vai oliko kyse kenties pelkästä blogintäytteestä.

Trendikäs Karl Marx

2008-11-14T23:05:00.000+02:00

Karl Marx on nyt trendikäs. Ilmeisesti porvaristo on jo huolissaan, sillä hiukan yli viikko sitten Helsingin Sanomatkin uhrasi ilmiölle puoli sivua. Joukko professoreita oli marssitettu esiin todistamaan, kuinka Marx on täysin epärelevantti. Eräs nimekäs professori Helsingin yliopistosta oli valmis syyttämään Marxia myös osasta 1900-luvun pahuutta.

Marxin trendikkyys näkyy myös verkossa. Google Trends on mainio työkalu, joka antaa meille aavistuksen siitä, minkälaisia tietomassoja Google hallitsee. Google Trends esittää graafisessa muodossa, kuinka paljon tiettyä hakusanaa on käytetty viime vuosina. Kuvaaja paljastaa meille kiinnostavia trendejä.

Tein kokeen vuoksi haun Karl Marxin nimellä. Kuvaajasta tuli seuraavanlainen:

Kuvaaja paljastaa mielenkiintoisia kausivaihteluita. Joulukuun lopussa Marx kiinnostaa maailmalla huomattavan vähän. Samoin loppukesällä. Todennäköisesti vuodenvaihteen kiinnostuksen lopahtaminen ei johdu joulun henkistymisen aiheuttamasta antimaterialistisesta tunnelmasta, vaan loppukesän tavoin yliopistojen lomakaudesta.

Kuitenkin viime kuukausien nousu osoittaa todeksi havainnon Marxia kohtaan tunnetun kiinnostuksen noususta.

Osakkeet pitkän tähtäimen sijoituskohteena

2008-11-11T21:05:00.003+02:00

Maanantain BusinessWeek kirjoitti otsikolla So Much for Buy-and-Hold Advice samasta aiheesta kuin minäkin sunnuntaina. Yhdysvaltain osakeindeksit ovat alempana kuin kymmenen vuotta sitten, mutta Japanin markkinat ovat samalla tasolla kuin vuonna 1981. Valitettavasti Googlen Nikkei 225 -indeksi alkaa vuodelta 1984. Kukapa näin vanhoista tiedoista olisi kiinnostunut?

Kun osakkeiden arvonnousua laskettaessa otetaan huomioon indeksi, löytyy 1900-luvun varrelta muitakin huonoja periodeja. Pisimmät negatiivisen kasvun kaudet ovat olleet varsin pitkiä. Yhdysvaltain pisin kausi on ollut 16 vuotta (1905-1920), Britannian 22 vuotta (1900-1921), Ranskan 53 vuotta (1900-1952), Saksan 55 vuotta (1900-1954), Japanin 51 vuotta (1900-1950) ja Italian peräti 73 vuotta (1906-1978).

Näistä lukemista herää ainakin kaksi kysymystä.

1) Onko talous muuttunut niin selvästi, että nämä vuosikymmenien mittaiset nollakasvun ajat ovat todella historiaa, kuten meille uskotellaan?

2) Johtavatko pankit tarkoituksella asiakkaitaan harhaan korostaessaan, että osakerahastoihin pitää sijoittaa vähintään 3-5 vuoden perspektiivillä?

Peter Coy toteaa artikkelinsa lopuksi, että tilastot osoittavat osakkeiden olleen menneisyydessä kannattavin sijoituskohde. Kannattavuus kuitenkin riippuu siitä, kuinka kauan on valmis odottamaan. John Maynard Keynes kuitenkin totesi: "In the long run, we're all dead."

Niinpä.

Osakesäästämisen kannattavuudesta

2008-11-09T15:47:00.004+02:00

Osakkeisiin sijoittamista pidetään pitkällä tähtäimellä parhaana sijoitusstrategiana. Usein tätä perustellaan esittämällä tilastoja esimerkiksi yhdysvaltalaisten osakkeiden kurssikehityksellä 1900-luvun alusta tai vaikkapa 1970-luvulta alkaen.

Harva säästää kuitenkaan näin pitkällä tähtäimellä. Onkin kiinnostavaa katsoa, kuinka Wall Streetin tärkeimmät indeksit ovat käyttäytyneet kymmenen vuoden perspektiivissä, eli marraskuusta 1998 marraskuuhun 2008:

S&P 500: -18,41 %
Dow Jones: -0,35 %
Nasdaq: -11,27 %

Samassa ajassa käytännössä riskittömät sijoitukset esimerkiksi valtion obligaatioihin olisivat tuottaneet kymmeniä prosentteja.

Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka suuri osa 1970-90 -lukujen kurssinoususta on deregulaatiosta johtunutta kertaluonteista nousua. Palataanko pikkuhiljaa matalampien tuotto-odotusten aikakauteen?

Vaalitulos selvillä, kurssit laskevat!

2008-11-05T21:27:00.002+02:00

Dow	9,277.38	-347.90	(-3.61%)
S&P 500	968.93	-36.82	(-3.66%)
Nasdaq	1,710.67	-69.45	(-3.90%)

Indeksit klo 21:28 Suomen aikaa.

Näin yksinkertaisia Wall Streetin spekulantit ovat: demokraatit ovat sosialisteja, sosialismi on pahaksi taloudelle, siispä osakkeet myyntiin. Vai onko kyse alkuinnostuksen hiipumisesta, nopeasta arkeen paluusta ja siitä että ongelmat palasivat taas mieleen?

Vaalit etenevät, kurssit nousevat!

2008-11-04T23:03:00.000+02:00

Wall Street näyttää suhtautuvan tämänhetkiseen tilanteeseen optimistisesti; osakekurssit ovat nousseet koko päivän. Eri indeksit vaihtelevat välillä +3 % ... +3,9 %.

Aikaisemminkin vaalivuoden loppukuukaudet ovat Yhdysvalloissa olleet osakemarkkinoilla nousuaikaa, ilmeisesti vaalien muodostama epävarmuuden aika koetaan päättyneeksi ja tuloksesta riippumatta markkinat suhtautuvat tilanteen vakiintumiseen myönteisesti.

Lähde: New York Times

Demokraattien voitto hyväksi osakemarkkinoille

2008-11-04T07:56:00.000+02:00

Yleisen käsityksen mukaan Wall Street toivoo republikaanien menestystä. Joko tämä käsitys on virheellinen tai Wall Streetin investointipankkiirien poliittinen suuntautuminen on irrationaalista: tilastot osoittavat markkinoiden kehittyneen demokraattipresidenttien kaudella republikaanijohtoisia aikoja paremmin.

Vuoden 1901 jälkeisenä aikana demokraattipresidentit ovat tuottaneet Standard & Poor's -indeksin mukaan 7,2 % ja republikaanit keskimäärin 3,2 %. Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana ero on ollut pienempi, mutta edelleen demokraattien hyväksi 10,7 % - 8 %.

Taloustieteilijöiden rikollinen erehdys

2008-11-03T21:01:00.000+02:00

Antonio Gramsci kirjoitti vuonna 1919 L'Ordine Nuovossa tilanteesta, jossa teollistunut maa ei kykene elättämään ihmisiä väestön ponnistelujen suuntautuessa sotaan:

Pääoman, kassakaappien haltijain palveluksessa toimivat taloustieteilijät ovat keksineet tähän hätään ihmelääkkeen: vapauden. Taloustieteilijät tutkiskelevat tuotantoa ja taloutta sinänsä, tarkastelevat näitä ihmisten elämästä ja kuolemasta irrallisina, automaattisesti toteutuvina syy- ja seuraussuhteina. "Sinänsä" kaupan vapaus elvyttää tuotantoa ja hyödykkeiden moninkertaistamista, mutta nykyisessä muodossaan se tappaa ihmisiä. Maailmassa tällä hetkellä olevien hyödykkeiden määrä riittää estämään nälkäkuoleman vain siinä tapauksessa, että ne jaetaan tasaisesti, että valtio säätelee hintoja ja määrää hyödykkeiden käyttötarkoituksen.

Gramscin näkemykset tuntuvat edelleen ajankohtaisilta. Gramscin johtopäätös on huikea, retorinen käänne on mieleenpainuva ja intuitiivisesti oikea:

Abstraktilla tasolla liberaalit taloustieteilijät ovat oikeassa, käytännössä he ovat rikollisia. Siksi poliittinen taloustiede on hukassa, vararikon partaalla, kuten yksityisomistukseen nojautuva järjestelmäkin, jonka ikuisuuteen poliittinen taloustiede perustaa todistelunsa. Jotta ihmissuku voitaisiin pelastaa nälänhädän tuhoilta, täytyy periaatetta "joka ei tee työtä, olkoon syömättä" soveltaa uudella tavalla. Se on toteutettava valtiossa, jonka toiminta perustuu työhön, ei yksityisomistukseen, jossa elin- ja kulutustarvikkeet jaetaan työn mukaan, muttei yhteiskunnan vastaisen ja tuhoisan vapauden periaatteen mukaan.

Vielä yhdeksän vuosikymmentä myöhemminkin yksityisomistukseen perustuva järjestelmä ja taloudellisen vapauden ihannointi näyttää porskuttavan eteenpäin. Mutta moniko uskoo enää Gramscin johtopäätökseen?

Saldo avattu

2008-10-31T16:37:00.000+02:00

Opiskelu on vähän kuin pähkinöiden keräämistä talvivarastoon. Tai kolikoiden keräämistä säästöpossuun. Kun aikansa kerää pieniä lantteja, kertyy niistä rahaa vaikkapa ulkomaanmatkaa varten. Sen paremmin pähkinät, säästöpossun kolikot kuin opintopisteetkään eivät valitettavasti kasva korkoa.

Ensimmäinen opintosuoritus ei ollut suuren suuri. Nyt on kasassa kuitenkin peräti 1 % ekonomin tutkintoon vaadittavista opintosuorituksista. Kuusikymmentä samanlaista niin olen kauppatieteiden kandidaatti. Sata samanlaista tenttiä, ja olen ekonomi. Kyllä ne tästä alkavat kertyä. Toivottavasti kiihtyvää tahtia.

Uusi periodi, vanhat kujeet

2008-10-30T22:24:00.002+02:00

Lukuvuoden 2008-2009 toinen periodi alkoi muutama päivä sitten. Viime periodin kursseista ei ole vielä ilmaantunut opintosuoritusrekisteriin ensimmäistäkään opintopistettä. Toivossa on hyvä elää - tuskin minä kaikkia kursseja kuitenkaan reputin.

Ensimmäisestä periodista viisastuneena nappasin pari ylimääräistä kurssia lukujärjestykseen. Kolmaskin oli tarkoitus ottaa, ja ilmottauduinkin siihen. Kurssi kuitenkin peruutettiin. Nyt pakollisten kurssien lisäksi tulossa 10 opintopistettä ekstrasuorituksia. Ehkä onnistun tuuppaamaan johonkin väliin vielä jonkun kirjatentin. Muutama helppo opintopiste ei olisi haitaksi...

Valitettavasti en ole vielä täysin selvillä aineyhdistelmästäni. Tästä voi aiheutua hiukan kitkaa pikavalmistumiseen, saatan nimittäin suorittaa yli 300 opintopistettä, jos napsin liikaa kursseja vain siksi, että ne ovat kiinnostavia.

Kiinnostuneisuus ja tehokkuus taitavat olla opiskelun kannalta toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja. Aivan kuten vielä 1980-luvulla opetettiin, että markkinataloudessa tehokkuus ja oikeudenmukaisuus ovat keskenään ristiriidassa.

Toinen fragmentti sivistyneistöstä

2008-10-28T22:00:00.001+02:00

Historian mittaan on siis muodostunut eri ryhmiä, jotka ovat erikoistuneet "sivistyneistön tehtävän harjoittamiseen". Tämänkaltaisia ryhmiä syntyy AG:n mukaan erityisesti tärkeimpien -- Gramsci tarkoittanee tällä hallitsevia -- ryhmien yhteydessä. Liittyessään hallitsevaan ryhmään joutuu sivistyneistö myös laajemman ja monimutkaisemman muokkauksen kohteeksi, kuin mitä muihin yhteiskunnallisiin ryhmiin liittyvä sivistyneistö joutuu kokemaan. Valtaan pyrkivät ryhmät pyrkivät nimittäin sulauttamaan ja valloittamaan ideologisesti perinteisen sivistyneistön.

Koululaitos on yksi väline sivistyneistön kehittämiseen. Koulutus laajenee ja erikoistuu kulttuurin ja sivilisaation monipuolistuessa. Tätä voidaan verrata teknologian kehitykseen:

Teollisen tekniikan piiristä saadaan vertauskohta: jonkin maan teollistumisaste perustuu sen koneteollisuuden konekantaan ja yhä tarkempien kojeiden valmistukseen käytettävän välineistön määrään.

Mitä paremmat kojeet ja laboratoriot maalla on, sitä teollis-teknisesti kehittyneempi maa on. Vastaavasti sivistyneistön kehitys näkyy koululaitoksessa.

Korkeakulttuurin koulut ja laitokset ovat rinnastettavissa teolliseen tekniikaan. Määrää ei voi erottaa laadusta tälläkään alalla. Kaikkein korkein tekninen ja kulttuurinen erikoistuminen edellyttää välttämättä mahdollisimman laajalle ulottuvaa alkeisopetusta sekä erittäin voimakasta toimintaa keskitason koulutuksen laajentamiseksi.

Koulutus on välttämätöntä, jotta korkeakulttuurille luotaisiin demokraattinen rakenne. Gramsci näki kuitenkin riskin, joka aiheutuu tästä laajasta keskitason koulutuksen järjestämisestä:

Se saattaa synnyttää sivistyneistön keskikerroksiin kohdistuvia laajoja työttömyyskriisejä, joita todella esiintyykin kaikissa nykyaikaisissa yhteiskunnissa.

(AG. s. 127--129)

Fragmentti sivistyneistöstä

2008-10-27T20:47:00.006+02:00

Gramsci kirjoittaa 12. vihkossaan sivistyneistön muodostumisesta. G. pohtii, onko sivistyneistö itsenäinen ja riippumaton yhteiskuntaryhmänsä, vai onko jokaisella yhteiskuntaryhmällä oma sivistyneistön kategoriansa. G:n mukaan sivistyneistön syntyprosessi on saanut historiassa monia muotoja.

G:n mukaan jokainen taloudellisessa tuotannossa suorittamansa tehtävän perustalta syntynyt yhteiskuntaryhmä luo itselleen vähintään yhden sivistyneistön kerroksen. Tämä kerrostuma antaa ryhmälle yhtenäisyyttä ja luo tietoisuutta ryhmän tehtävästä taloudessa, yhteiskunnallisessa elämässä ja politiikassa.

Kapitalistinen yrittäjä luo itsensä ohella myös teollisuusteknikon, poliittisen taloustieteen tutkijan, uuden kulttuurin ja uuden oikeusnormiston organisaattorin jne. jne. On otettava huomioon, että yrittäjä edustaa yhteiskunnallisesti korkeampaa kehitysastetta, jolle jo on ominaista tietty johtamiskyky ja tekninen (siis älyllinen) kyky.

Yrittäjien eliitin puolestaan on toimittava yhteiskunnallisena organisaattorina ja valtion elimistössä. Eliitin on luotava mahdollisimman suotuisat olot yrittäjien luokan vallan laajenemiselle. On tarpeen luoda "lobbaajia":

Yrittäjien eliitillä on ainakin oltava kykyä valikoida "asiamiehet" (erikoistuneet toimihenkilöt), joiden vastuulle yrityksen ulkopuolisten yleisten suhteiden organisointityö voidaan uskoa.

Keskiajan ja antiikin sivistyneistö ovat AG:n kannalta ongelma, sillä talonpoikainen väestö ei kehitä omaa sivistyneistöä eikä sulauta itseensä perinteistä sivistyneistöä.

Sivistyneistön muodostumisessa historiallisuus on kiinnostavassa asemassa. Jokainen syntyvä olennainen yhteiskuntaryhmä on kohdannut aikaisempia sivistyneistön kategorioita:

Ne näyttävät jopa edustavan tiettyä historiallista jatkuvuutta, jota mutkikkaimmat ja syvällisimmätkään yhteiskunnallisten ja poliittisten muotojen mullistukset eivät ole keskeyttäneet.

Papisto on tyypillinen sivistyneistön kategoria. Sillä on ollut vuosisatainen monopoliasema moniin palveluihin nähden. Feodaalisen yhteiskunnan rakenteissa papisto liittyi elimellisesti maa-aatelistoon ja jakoi sen kanssa maan omistuksen ja siihen liittyvät valtiolliset privilegiot.

Kuningasvallan keskittyminen ja absolutismi loivat virkamiesaatelin, hallintomiehet, tiedemiehet, teoreetikot ja sekulaarit filosofit. Sivistyneistö pitää kuitenkin itseään itsenäisenä ja riippumattomina valtaa pitävistä:

Koko idealistinen filosofia voidaan helposti kytkeä asemaan, jonka sivistyneistö yhteiskunnallisena ryhmittymänä omaksuu ja se voidaan määritellä sen yhteiskunnallisen utopian ilmaukseksi, jonka mukaan sivistyneistö luulee olevansa "riippumaton", itsenäinen, omaperäisillä ominaisuuksilla varustettu jne.

G:n mukaan sivistyneistöä ei voida erottaa muista ryhmittymistä älyllisten toimintojen perusteella. Mikä tahansa ruumiillinen työ edellyttää teknistä taitoa ja älyllistä toimintaa.

Esimerkiksi työläistä ja proletaaria ei erityisesti luonnehdi käsillä tai työkaluilla suoritettu työ sinänsä, vaan tämä työ tietyissä oloissa ja tiettyjen yhteiskunnallisten suhteiden vallitessa.

Yhteiskunnalliset suhteet määräävät yrittäjän hahmon, samoin proletaarin ja sivistyneistön. Sivistyneistö viittaa ammattimaiseen sivistyneistöön. Vaikka voidaan puhua sivistyneistöstä, ei ei-sivistyneistöä ole olemassakaan. Homo faber ei ole erotettavissa homo sapiensista. Yhteiskunta tarvitsee kuitenkin uudenlaista sivistyneistöä:

Uuden sivistyneistön olemisen muoto ei enää voi perustua kaunopuheisuuteen, joka on tunteiden ja intohimojen ulkonainen ja hetkellinen purkaja. Sivistyneistön on osallistuttava aktiivisesti käytännön elämään rakentajina, organisaattoreina, "herkeämättöminä vakuuttelijoina", eikä ainoastaan puhujina, mutta kuitenkin ylivoimaisina abstraktiin matemaattiseen henkeen verrattuina. Työn-tekniikan asteelta sivistyneistö kohoaa tieteen-tekniikan asteelle ja humanistiseen historiakäsitykseen, jota ilman se jää "asiantuntijaksi" eikä tule "johtajaksi" (asiantuntijaksi+poliitikoksi).

(AG s. 120--127)

Pörssikurssit syöksyssä, Volkswagen nousussa

2008-10-27T15:25:00.001+02:00

Jälleen kerran pörssikurssit ovat laskusuunnassa. Kaikki tärkeät indeksit ovat useita prosentteja miinuksen puolella, ja Standard & Poors -indeksin perusteella myös Yhdysvaltain kurssikehityksessä on huonoin kuukausi vuosikymmeniin.

Omituista kyllä, Volkswagenin pörssikurssi on voimakkaassa nousussa. Tänään Frankfurtissa autoalan suuryrityksen kurssi on ajoittain ollut 90 % nousuvauhdissa. Eikä kukaan tunnu tietävän miksi (FAZ), kenties taustalla on Porschen pyrkimys ostaa VW (Bloomberg

Nyt odotellaan samankaltaista keskuspankkien yhdessä organisoimaa ohjauskoronlaskua, kuin mikä nähtiin kolmisen viikkoa sitten. Se ei riitä tuomaan optimismia epävarmuuden tilalle, mutta tekee osakesijoituksista hetkeksi edes hiukan houkuttelevempia. Kenties lyhyeksi myyminen vähenee hetkeksi.

Lisänäkökulmia rahoituskriisiin

2008-10-25T12:38:00.000+03:00

Googlailin aikani kuluksi, ja löysin lisää ajankohtaista analyysiä. Myös Casino Crash tarjoaa kriittistä, radikaalia rahoitus- ja talouskriisin käsittelyä. Julkaisijoina toimivat Transnational Institute (Amsterdam) & Institute of Policy Studies (Washington, DC).

Suomen Attacin sivulta löytyy kuukauden takaa Ville-Pekka Sorsan pitämä puheenvuoro Eduskunnan Attac-ryhmän aamukahvitilaisuudessa (18.9.2008). Mitäköhän muuta netistä vielä löytyisi?

En osaa hutiloida tarpeeksi

2008-10-24T10:18:00.002+03:00

Tenttiviikko on nyt takana. Minun osaltani sen pitäisi vielä jatkua yhden tentin verran, mutta taidan jättää tentin väliin. Tämä viikko on opettanut minulle sen, että en vielä osaa hutiloida tarpeeksi voidakseni valmistua nopeasti.

Tähän astinen elämäni on perustunut ajatukselle, että kaikki, minkä tekee, kannattaa tehdä mahdollisimman hyvin. Laudaturin ylioppilas valmistui aikanaan eximian maisteriksi kiitettävin tiedoin. Niinpä tuntuu vaikealta mennä tenttiin kokeilemaan onneaan, yrittää runoilla yleistietämyksen perusteella sinne päin olevia vastauksia toivoen, että riittävän moni lausahdus osuisi oikeaan ja saisin tentistä arvosanaksi ykkösen.

Ongelma taitaa osaksi johtua siitä, että nämä opinnot ovat oikeastaan liian kiinnostavia. On vaikea suhtautua tentteihiin pelkästään välineellisesti, keinona saada ekonomin paperit. Kun olisi mukavaa myös oppia jotakin.

Neljä tenttiä takana, olettaakseni kolme läpi. Yhden menen uusimaan. Saldona vaivaiset 10 op. Lisää valuu vuoden mittaan nyt käynnissä olevista, vielä jatkuvista kieli- ym. kursseista. Rimaa on kuitenkin saatava alaspäin, ja opittava hutiloimaan. Marraskuussa on ainakin kaksi tenttiä, joulukuussa näillä näkymin viisi.

Radikaali perspektiivi rahoituskriisiin

2008-10-23T17:33:00.002+03:00

Sähköpostilistoilla kiertää linkki sivustoon Radical Perspectives on the Crisis. Kyse ei siis ole mistä tahansa kriisistä, vaan tästä tämänhetkisestä kaikkien kriisien äidistä. Eikä kyse ole mistä tahansa radikaalista näkemyksestä, vaan marxilaisesta analyysistä.

Tässä siis kylterille sopivaa iltaluettavaa, joka varmasti poikkeaa porvarillisen taloustieteen opeista.

Jostain syystä kauppakorkeakoulun professorit eivät ole luennoillaan käsitelleet kertaakaan tämänhetkistä rahoituskriisiä. Eihän aihepiiri suoranaisesti meneillä oleviin kursseihin liittyisikään, mutta jotenkin sitä olettaisi, että ajankohtaiset talousuutiset näkyisivät myös luennoilla.

Ehkä tälle aiheen kiertelylle on jokin oikeakin peruste. Tai sitten ei.

Aika kultaa yliopistomuistot

2008-10-22T20:30:00.003+03:00

Edellisen tutkinnon aikaan suomalainen yliopistomaailma oli kovin toisenlainen kuin nykyään. Ei ollut HOPSeja, weboodeja eikä kovin monella ollut sähköpostiosoitettakaan. Sen sijaan oli yliopiston rehtorin vastaanotolta noudettu muovikantinen opintokirja. Siihen kerättiin kurssien alku- ja loppumerkinnät, ja professorin vastaanotolta haettiin merkinnät suoritetuista tenteistä.

Jotenkin henkilökunta ja opiskelija tuntuvat nyt jäävän tämän digitaalisen jakajan myötä entistä etäisemmiksi toisistaan. Olemme vain opiskelijanumeroita ja vuosikursseja. Arvosanat, tulokset ja hylätyt tentit menevät vain tietokantoihin. Ilman henkilökohtaista kontaktia henkilökuntaan on helpompi mennä myös tentteihin kokeilemaan onneaan.

Ensimmäisen opiskelupaikkani ajoilta mieleen jäi laitoksen yhteisöllisyys. Opiskelijat istuivat päivät laitoksen kirjastossa ja tapasivat spontaanisti laitoksella. Viereiseltä ilmoitustaululta käytiin katsomassa tenttien tuloksia.

Jo ensimmäisen vuoden opiskelijat tulivat tutuiksi henkilökunnan kanssa - ainakin aina ystävällisten vahtimestarien kanssa. Tuolloin, 1980- ja 1990-lukujen taitteessa, yliopiston ystävällisillä vahtimestareilla oli tapana käydä talvipakkasilla hiukan ennen iltakahdeksaa muutamaa kerrosta laitoksen alapuolella sijainneessa anniskeluoikeuksin varustetussa seminaarihuoneessa muistuttamassa opiskelijoita siitä, että nyt kannattaisi käydä hakemassa talvitakki ennen sulkemisaikaa.

Luulen, että tämä läheinen yhteys opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä sai aikaan myös sen, että opiskelijat käyttäytyivät luennoilla paremmin kuin nykyään. Kun emme olleet pelkkiä matrikkelinumeroita ja vuosikursseja, ei tullut mieleenkään keskustella professorin pitäessä luentoaan.

Vai muistanko aivan väärin, kultaako aika vain muistoni?

Gramsci, Ricardo ja minä

2008-10-21T10:19:00.003+03:00

Frg. 2

Gramsci hahmottelee em. vihkossaan (suomennoksen s. 88) Ricardoa koskevaa tutkimusohjelmaa. Ohjelman toisena kohtana on "ricardolaisten periaatteiden historiallisen alkuperän etsiminen".

G:n mukaan nämä periaatteet liittyvät taloustieteen syntyyn, porvariston syntyyn yleismaailmallisena luokkana ja maailmanmarkkinoiden syntyyn:

siinä vaiheessa kun maailmanmarkkinoilla jo niin "tiheästi" esiintyy monimutkaisia liikkeitä, että niiden välttämättömiä säännönmukaisuuden lakeja eli tendenssilakeja on mahdollista tutkia erikseen.

G. esittää ekskurssinomaisesti kiinnostavan täsmennyksen:

(Taloustiede tutkii näitä tendenssilakeja ilmiöiden määrällisinä ilmauksina; kun siirrytään taloustieteestä yleiseen historiaan, määrän käsite yhdistyy laadun käsitteeseen ja laaduksi muuttuvan määrän dialektiikkaan;)

Alaviitteessä tätä täsmennetään seuraavasti:

Määrä=välttämättömyys; laatu=vapaus. Määrän-laadun dialektiikka on sama kuin välttämättömyyden-vapauden dialektiikka.

Olen siis viimeisten kuukausien aikana siirtynyt vapauden ja laadun piiristä määrän ja välttämättömyyden sfääriin.

Ensimmäinen tentti takana

2008-10-20T10:32:00.001+03:00

Ensimmäinen tentti on nyt sitten kirjoitetettu. Piti piirtää ja selittää kaksi kuviota ja vastata muutamaankymmeneen oikein/väärin-kysymykseen. Tentti tuntui varsin helpolta ja sen varmasti pääsee läpi, jos pääsykoekirja on tullut kesällä luettua jotenkuten. Useimmat varmaan ovat hallinneet kesällä tenttikirjan niin hyvin, että nytkään ei pitäisi olla ongelmia.

Tähän mennessä siis tentit vaikuttavat varsin simppeleiltä. Kuulemma syventävissä opinnoissa alkaa sitten olla enemmän haastetta.

Odotellaan nyt kuitenkin weboodiin tietoa tentin hyväksymisestä, ennen kuin lisään tuohon oikeaan palstaan opintopistelaskurin. Ihan vain jokapäiväiseksi muistutukseksi siitä, missä olen menossa ja mikä on tavoitteena. Tavoitteenahan on 300 opintopistettä ASAP.

Ricardo, Gramsci et cetera

2008-10-19T21:57:00.001+03:00

Fragmentti päivän postauksen sijaan:

- - täytyy tutkia tapaa, jolla David Ricardo asetti taloudelliset lait. Kysymys on siitä, että Ricardon merkitys käytännön filosofian perustamisessa ei rajoittunut taloustieteen "arvo"-käsitteeseen vaan että hän on ollut myös "filosofisesti" merkittävä, että hän on antanut alkusysäyksen eräälle historian ja elämän käsitystavalle. Menetelmä, johon sisältyy "edellyttäen että" eli premissi, joka tuottaa tietyn seurauksen, näyttää olevan eräs käytännön filosofian perustajien filosofisen kokemuksen lähtökohdista (älyllisistä virikkeistä). Täytyy katso onko David Ricardoa milloinkaan tutkittu tästä näkökulmasta.

(Antonio Gramsci, Quaderni del carcere. Suom. M. Berger, M. Böök., L. Talvio. Karisto 1979, s. 84).

En ole koskaan lukenut Ricardoa, kaikesta päätellen Ricardo pitäisi sisällyttää klassikkojen lukuprojektiin Adam Smithin ohella. Ikäänkuin pohjalukemistoksi ennen käytännön filosofiaan siirtymistä.

Maailman köyhät kärsivät finanssikriisistä eniten

2008-10-16T22:05:00.001+03:00

Luin tänään kiinnostavan artikkelin, jossa suhteutettiin teollisuusmaiden viime viikkoina kansainvälisen pankkikriisin taltuttamiseen varattuja rahasummia kehitysapuun. Arto Huovisen artikkeli Kansan Uutisissa esitti seuraavia laskelmia:

Yhdysvallat on varannut 700 miljardia dollaria pankkien pelastamiseen
Saksassa käytetään tarkoitukseen 80 miljardia euroa
Ranskassa 40 miljardia euroa
Britannia pelastaa kolme suurpankkia 50 miljardilla eurolla

Vertailun vuoksi:

30 miljardilla / vuosi voitaisiin maailmasta poistaa nälkä
YK:n pakolaisjärjestön hätäapu on tänä vuonna 150 miljoonaa dollaria

Mikäli 1970- ja 1980-lukujen kokemukset toistuvat, pienentää tämäkin talouskriisi hätä- ja katastrofiapuun annettavaa rahaa. Lisäksi jo nyt näyttää siltä, että rahoituskriisiä tullaan käyttämään tekosyynä ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävien toimien vesittämiseen. Myös AIDS-rokotteen kehittäminen on vaakalaudalla.

Huovinen lopettaa artikkelin toteamalla, että rahoitusjärjestelmän romahtaminen ei varmasti hyödytättäisi maailman köyhiä sekään:

Mutta rahoituskriisin edessä hallitukset ovat osoittaneet sekä päättäväisyyttä että harvianista kykyä yhteistyöhön. Miksi samoja ominaisuuksia ei voisi käyttää sellaisten globaaliongelmien ratkaisemiseen, joihin riittäisivät pienemmätkin rahat?

On vaikea kuvitella maailmaa, jossa pankit olisivat romahtaneet. Mutta valitettavasti on vaikea myös kuvitella maailmaa, jossa ei olisi nälkää ja äärimmäistä köyhyyttä.

Tämänkaltaista asioiden suhteuttamista toivoisin myös valtamedialta, olipa kyseessä sitten Helsingin Sanomat tai Kauppalehti. Toiveeni tuskin toteutuu.

Kannattaa opiskella hutiloiden

2008-10-15T10:44:00.001+03:00

Opin pari vuotta sitten yrityselämän puolelle siirtyneeltä ystävältäni, että yrityksissä arvostetaan nopeaa valmistumista. On parempi valmistua yliopistosta nopeasti huonoilla arvosanoilla, kuin valmistua tavoiteajassa kiitettävillä arvosanoilla. Olen yrittänyt pitää tämän ajatuksen jatkuvasti mielessäni nyt, kun olen aloittanut uudet opinnot aikuisiällä.

Luin juuri markkinointiguru Jack Troutin kirjaa positioinnista. Positioinnilla hän tarkoittaa tietyn tilan valtaamista tuotteelle potentiaalisten asiakkaiden mielissä. Yksi Troutin case on minän positiointi. Tästä luvusta sain vahvistusta ajatukselle siitä, että kannattaa opiskella hutiloiden.

Trout kirjoittaa:

Anything worthwile doing is worthwile doing lousy. If it wasn't worthwile doing, you shouldn't have done it all.

On the other hand, if it is worthwile doing and you wait until you can do it perfectly, if you procrastinate, you run the risk of not doing it. Ever.

Therefore, anything worthwile doing is worthwile doing lousy.

Eli on parempi tehdä asia huonosti, kuin pyrkiä täydellisyyteen ja vaarantaa tekeminen kokonaan. On parempi tehdä huono gradu, kuin yrittää vuosia tehdä täydellistä. On parempi opiskella nopeasti ja hutiloiden, kuin vaarantaa valmistuminen. Onnistumisesi muistetaan todennäköisemmin kuin epäonnistumisesi.

Tenttikausi lähestyy, totuus paljastuu pian

2008-10-14T20:02:00.000+03:00

Ensi viikko on tenttiviikko ja minullakin on kuusi tenttiä tentittävänä. En vaan ole missään vaiheessa ehtinyt lukea tentteihin, kun aika menee kielten läksyjä tehdessä ja matematiikkaa harjoitellessa.

Toisaalta eivät ole muutkaan ehtineet lukea tentteihin. Tai sitten eivät vaan paljasta.

Vanhemmilta opiskelijoilta kuulemani mukaan ei tentteihin juurikaan tarvitse lukea. Kirjojakaan ei tarvitse kahlata läpi, kunhan opettelee vastaukset viime vuoden tenteissä esitettyihin kysymyksiin. Voiko kauppakorkeakoulu todella olla näin helppo paikka? Onko täällä vain tarkoitus oppia menemään läpi siitä, missä aita on matalin?

Opintolainoilla osakemarkkinoille?

2008-10-12T10:28:00.000+03:00

Kuten jo kerroinkin, sain viime viikolla opintotukipäätöksen. Tarkoitus olisi nostaa opintolaina pikimmin.

Sitähän voisi vaikka kokeilla, onko fiksumpi kuin Wall Streetin suurpankkiirit. Ryhtyisi sijoittamaan pörssiin velkavipua käyttäen. Ideana on siis se, että omalle pääomalle saadaan nousevien kurssien aikaan suurempi tuotto käyttämällä sijoituksessa apuna lainarahaa. Valitettavasti laskevien kurssien aikaan on kuitenkin huolehdittava lainan koroista ja kärsittävä samalla kurssitappioita.

Ehkä kuitenkin osakkeet alkavat parin kuukauden päästä olla niin pohjamudissa, että paluu markkinoille olisi ajankohtainen.

Opintotukea

2008-10-10T12:27:00.000+03:00

Odotettu opintotukipäätökseni tuli muutama päivä sitten. Opintorahaa, asumistukea ja opintolainaa on tarjolla vähän yli vuodeksi. Tarkoitus olisi ottaa myös opintolainaa, vaikka tämänhetkinen korkotilanne on varsin arvaamaton. Luotan kuitenkin siihen, että ekonomin tutkinto on tuottava sijoitus, johon kannattaa panostaa jopa velkavipua käyttämällä.

Toisin oli humanistisen tutkinnon laita. Nostin pari vuotta opintolainaa ensimmäistä tutkintoanikin varten. Aluksi korot olivat säännellyt, eikä ollut mitään syytä olla ottamatta korkotuettua lainaa. Sitten tuli lama ja korot nousivat pilviin. Pahimmillaan opintolainan vuosikorko oli noin 17 %. Saa nähdä kuinka nyt käy...

Ja nyt Kaupthing...

2008-10-09T19:20:00.000+03:00

Vajaa sata miljoonaa suomalaisten tallettamaa euroa makaa islantilaisen Kaupthingin tileillä. Ja Kaupthinghän on se viimeisin kaatunut islantilaispankki. Suomen 1990-luvun pankkikriisi taitaa olla pientä verrattuna tähän islantilaisten menoon.

Nämä islantilaispankithan tarjosivat pitkään talletuksille omaa luokkaansa olevia korkoja. Korkeat korot ovat tunnetusti korvausta kovasta riskistä. Nyt riskit realisoituivat, ja tallettajat saavat jännittää rahojensa takaisin saamisen kanssa.

Luulenpa, että suomalaiset jatkossa säilyttävät entistä enemmän säästöjään nollakorkoisilla pankkitileillä. Rahat menettävät niillä koko ajan arvoaan, mutta eipähän riskikään ole kummoinen.

Hetken helpotus

2008-10-08T22:10:00.000+03:00

Vain hetkellistä helpotusta tuntuu puolen prosenttiyksikön pudotus ohjauskorkoihin saaneen aikaan osakemarkkinoilla. Euroopan pörssit olivat tänäänkin viitisen prosenttia pakkasen puolella. Eipä taida sellaista hyvää uutista tulla vähään aikaan, joka palauttaisi markkinoiden luottamuksen osakkeisiin.

Eikä siitä ole montaakaan päivää, kun luin Kauppalehdestä, että nyt osakkeet ovat jo niin halpoja, että suursijoittajat lähtevät ostoksille. Olisi Omahan Oraakkelikin saanut nyt osakkeensa jo paljon halvemmalla. Toisaalta jos Oraakkeli ei olisi lähtenyt ostoksille, voisi tilanne olla vielä hurjempi...

Kuka näistä tietää. Markkinat pelkäävät jo pelkoa.

Koronlasku

2008-10-08T17:51:00.000+03:00

Kuusi keskuspankkia päätti puhelinneuvottelun perusteella laskea ohjauskorkoaan puolella prosentilla. Operaatioon osallistuivat EKP:n lisäksi Ruotsin, USA:n, Kanadan, Sveitsin ja Kiinan keskuspankit. Viimeksi näin toimittiin 9/11 jälkeen. Ihmetyttä herättää kuitenkin, miksi Ruotsi katsotaan näin tärkeäksi valuutaksi?

Kylmää edelleen

2008-10-08T11:41:00.000+03:00

Kylmä kyyti jatkuu tänäänkin. Kahdeksan maailman suurimpiin kuuluvaa pankkia on otettu osittain valtion haltuun Britanniassa. Valtio ostaa 50 miljardilla punnalla kahdeksan suurpankin osakkeita.

Kotimaassa kiinnostaa aina Nokian kurssi. Nyt lounasaikaa lähestyessä Nokian kurssi on reippaasti pakkasen puolella, - 6,88 %. Yleisindeksi OMXH näyttää lukemaa -4,92 %.

Sisäistä hyvää tyyppiä etsimässä

2008-10-07T17:00:00.002+03:00

Täällä kauppakorkeakoulussa pyörii lappusia, jotka on suunnattu "hyville tyypeille". Töihin halutaan "hyviä tyyppejä" ja eri tilaisuuksia on myös kohdistettu kyseiselle segmentille.

Ne eivät taida koskea minua.

Itse en ole koskaan pitänyt itseäni hyvänä tyyppinä. Täällä kauppakorkeassa olen kuitenkin oivaltanut, mitä kaikesta päätellen hyvällä tyypillä tarkoitetaan. Se on oma ihmislajinsa, joka koostuu kokoomuslaisista nuorista kaupunkilaisista, jotka harrastavat laskettelua talvisin ja golfia kesäisin. Hyvät tyypit ovat reservin upseereita ja viiniklubin jäseniä. Hyvät tyypit dokaavat. Voiko vasemmistolainen, siviilipalveluksen suorittanut, mieluummin kahvia kuin kaljaa juova olla koskaan "hyvä tyyppi"?

Yritän oppia peittämään veemäisyyteni ja naamioitua hyväksi tyypiksi. Matka on pitkä...

Landsbanki valtion haltuun

2008-10-07T12:26:00.001+03:00

Yksi Islannin suurimmista pankeista on otettu pankin haltuun. Paikallinen rahoitustarkastulaitos on ottanut ohjat käsiinsä ja pankin hallitus on korvattu virkamiehillä. Pörssikurssit Pohjoismaissa prosentin verran miinuksella.