Siirryn asumislisästä opiskelijoiden asuntotilanteeseen.
Jos kysyttäisiin opiskelijoilta, minkälainen heidän toiveasuntonsa olisi, olisi kärjessä epäilemättä edullinen keskustayksiö. Yhtälö on kuitenkin mahdoton. Mikäli halutaan edullista asumista, on jostakin luovuttava.
Itse luovuin sekä keskustasta että yksiöstä. Asun neljänkymmenen minuutin kävelymatkan päässä oppilaitoksesta kolmen hengen soluasunnossa. Asunto on ilmeisesti 1990-luvun alussa rakennettu, ja silloisen suuntauksen mukaisesti yhteistila on suuri ja soluhuoneet pieniä. Luulen, että useimmat opiskelijat vaihtaisivat ison keittiön ja eteisen pieniksi, jos saisivat vastaavasti suuremman oman huoneen. Näiden asuntojen neliövuokria ei mielestäni voi pitää erityisen edullisina.
Siksi olisikin tarpeen miettiä jo asuntoja suunniteltaessa sitä, kuinka opiskelija saisi kuukausivuokralle enemmän vastinetta. Esimerkiksi HOAS:n säännöthän edellyttävät tätä:
5 § Säätiö pyrkii sosiaalisiin tavoitteisiinsa pitämällä asunnoista perittävät vuokrat ja muut maksut niin alhaisina kuin se asuntojen ja kiinteistöjen asianmukainen hoito ja säätiön hallinnosta koituvat muut menot huomioon ottaen on mahdollista.
Ehkäpä tilanteeseen voisi saada parannusta nostamalla asumistilanne opiskelijapoliittisen keskustelun keskipisteeseen. Seuraavissa ylioppilaskunnan edustajiston vaaleissa vasemmistoryhmät voisivat ottaa tavoitteekseen paikalliseen opiskelija-asuntosäätiöön vaikuttamisen.
Tärkeintä olisi varmistaa, että jokainen opiskelija saisi asunnon, johon hänellä on varaa ja joka sijaitsee hyvin julkisilla kulkuvälineillä saavutettavassa paikassa. Hankkikoon parvekkeellista keskusta-asuntoa tai autopaikkaa haluavat asuntonsa vapailta markkinoilta. Ja toivottavasti ilman veronmaksajien asumistuen muodossa tarjoamaa subventiota.
0 vastaväitettä ja kehua:
Lähetä kommentti