Vielä kerran opintotuesta

sunnuntai 30. marraskuuta 2008 ·

Kuten aikaisemmista kirjoituksistani on käynyt ilmi, kannatan opintotuen rakenteen muokkaamista siten, että tuessa siirryttäisiin tarveharkintaisuudesta kaikille kuuluvaan perusoikeuteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asumistuesta luovuttaisiin ja sama raha annettaisiin opintorahana.

Kyse on siis samantapaisesta ajattelutavan muutoksesta, kuin mitä vastikkeettomaan perustuloon siirtyminen edellyttää. Ajattelutavan muokkaus voitaisiin aloittaa opiskelijoiden sosiaalisia etuuksia muokkaamalla.

1990-luvun alussa opintotukeen tehtiin suuri remontti. Tuolloinen remontti tehtiin tilanteessa, jossa maa oli laman kourissa. Suuri työttömyys ja ennennäkemätön pankkikriisi olivat arkipäivää Tällöin siirryttiin opintolainassa aiemmin korkotasoltaan säännellystä lainasta markkinakorkoiseen lainaan, jolle valtio ainoastaan antaa takauksensa.

Tätä muutosta tehtäessä katsottiin, että markkinakorkoiseen lainaan ei voida antaa korkotukea, koska korkotuki ei hyödyttäisi opiskelijoita, vaan pankkeja. Olisi kiinnostavaa tietää, miksi tätä argumenttia ei otettu käyttöön myös asumislisän osalta. Vuokrasääntelyhän poistettiin Suomesta niinkin äskettäin kuin 1992 alkaen.

Vuokrasääntelyn aikana asumislisä hyödytti opiskelijoita, sillä vuokranantajat eivät voineet siirtää asumislisän korotuksia vuokriin. Yleisesti on tunnettua, että vuokrasääntelyn vapauttaminen vaikutti markkinoihin kahdella tavalla. Ensinnäkin markkinoille tulvi vuokra-asuntoja, jotka olivat olleet kiven alla vielä 1980-luvulla. Toiseksi markkinavuokrat lähtivät asuntojen hintoja seuraten huimaan nousuun.

Olisi kiinnostavaa tietää, minkälaisia poliittisia vääntöjä asiasta käytiin 1990-luvulla. Tuntuisi siltä, että asumislisän säilyttäminen markkinavuokrien aikana on ollut porvarien intresseissä - jos 1970-lukulainen ilmaisu sallitaan, kyse on ollut porvariston luokkaeduista. Hyvin toimeentulevia tämä jäänne hyödyttää kahdella tavalla: toisaalta opiskelevalle porvarisnuorisolle tarjotaan markkinoilta entistä enemmän kalliita vuokra-asuntoja, toisaalta heidän vanhempiensa ikäpolvi voi imeä asumistuen vuokrankorotuksilla itselleen.

Opintotuen poliittinen historia 1970-luvulta 1990-luvulle olisi hyvä pro gradu -tutkielman aihe jollekin historianopiskelijalle. Nyt etäisyyttä tapahtumiin on tullut jo sen verran, että aihepiiriä voisi onnistuneesti käsitellä myös historiantutkimuksen keinoin.

3 vastaväitettä ja kehua:

Klementiini kirjoitti...
30. marraskuuta 2008 klo 17.37  

Vanhan kolmesta työryhmästä toimeentulo jäi itselleni jotenkin hämärimmäksi, kun ei noussut esille miten lyhyen (opintotuki/asumislisä+) ja pitkän (perustulo) tähtäimen vaatimukset voidaan silloittaa konkreettisesti, mutta tässäpä hyvän kuuloinen vaatimus: muuttaa asumislisä kiinteäksi osaksi opintorahaa.

Tämä auttaisi myös niitä opiskelijoita, jotka eivät asumistilanteensa vuoksi saa asumislisää vaikka sitä tarvitsevat (asuvat vuokratuissa toimistotiloissa tms.).

Mutta noin yleensä: onko vuokrasääntelyssä enemmän ongelmia kuin hyötyä?

Mikko kirjoitti...
30. marraskuuta 2008 klo 20.19  

On. Vuokrasääntelyn ongelmana taloustieteelliseltä kannalta on se, että asuntoja ei tule markkinoille tarpeeksi. Kulutus, jota taloustieteessä nimitetään "hyvinvoinniksi" ei tällöin maksimoidu.

Esimerkiksi vielä 1980-luvulla ja osaksi 1990-luvun alussa oli lähes mahdotonta saada vuokra-asuntoja. Tämä johtui siitä, että sijoitusasunnon omistajan kannalta tuottoprosentti jää matalaksi. Jos naisille tarjottiin vuokra-asuntoja, maksu olisi pitänyt hoitaa "luonnossa".

Noihin aikoihin opiskelijoille muuten kelpasivat soluasunnotkin hyvin. En tuntenut ensimmäisellä opiskelukierroksellani ketään, joka ei olisi asunut soluasunnossa.

Mikko kirjoitti...
30. marraskuuta 2008 klo 20.42  

Ja vielä lisää:

Kun vuokratasoa pidetään keinotekoisesti markkinahintoja alempana, muodostuu kysyntä suuremmaksi, kuin mitä se markkinoilla määräytyvän hinnan tapauksessa muodostuisi.

Kun halvalla saa, halutaan asunto, vaikkei sitä niin tarvitsisikaan.

Tai vuokrataan markkinoilta kaksi hintasäänneltyä asuntoa ja annetaan toinen pimeästi vuokralle hintasääntelyn ylittävään hintaan. Kun tarjonta ylittää kysynnän, eivät kaikki asuntoa kipeästikään tarvitsevat saa asuntoa, vaikka olisivat valmiita maksamaan enemmän.

Kun asunnon saaminen on vaikeaa, on myös sen vaihtaminen vaikeaa. Siksi pysytään vanhassa, kenties liian pieneksi jääneessä asunnossa.

Näissä kahdessa kommentissa lienevät uusklassisen taloustieteen tärkeimmät kritiikit hintasääntelyä vastaan.

Kauppakorkeakouluvihkot

Kylteri, tuleva ekonomi, kirjoittaa opiskeluistaan, talouselämästä ja politiikasta. Kiinnostukseni kohteita ovat esimerkiksi kansantalous, rahoitus, johtaminen ja taloustieteiden historia.

Lisää suosikiksi

Sivun tietosuojakäytäntö

Käytämme kolmannen osapuolen mainosyrityksiä mainosten näyttämiseen verkkosivuston vierailijoille. Nämä yritykset saattavat käyttää käynneistäsi tässä ja muissa verkkosivustoissa saatuja tietoja (ei kuitenkaan nimeä, osoitetta, sähköpostiosoitetta tai puhelinnumeroa) voidakseen näyttää sinua kiinnostavien tuotteiden ja palveluiden mainoksia. Jos haluat lisätietoja tästä käytännöstä ja tietoja vaihtoehdoista, jos haluat kieltää näiltä yrityksiltä tietojesi käytön, napsauta tätä.