Älä osta Alexandrian rahastoja!

Katselin juuri eräiden suomalaisten rahoitusalan toimijoiden sijoitustuotteiden hinnoittelua. Oli helppo huomata, että asiantuntematonta sijoittajaa viedään kuin pässiä narussa: he maksavat sijoituksistaan turhia palkkioita. Optimaalinen sijoitussalkku sisältää kaikkia mahdollisia arvopapereita, opettaa moderni portfolioteoria. Silloin salkun riskin ja odotustuoton välinen suhde on paras mahdollinen. Tämän vuoksi sijoittajan kannattaa aina sijoittaa mahdollisimman hyvin hajautettuun salkkuun.

Silloin sijoittajan ei tarvitse kiinnittää huomiota salkunhoitajan yrityksiin voittaa indeksi -- sehän ei edes voi onnistua muuta kuin onnenkaupalla. Sen sijaan sijoittajan kannattaa kiinnittää huomiota ainoastaan salkun kustannuksiin.

Pieni ero kustannuksessa kasvaa korkoa ajan mittaan

Eri rahastojen ja rahastoyhtiöiden välillä on suuria eroja. Toiset rahastot ovat erittäin edullisia, toiset taas ovat kalliita. Kallis rahasto ei välttämättä tuota yhtään halpaa rahastoa enemmän.

Sen vuoksi kannattaa aina sijoittaa mahdollisimman halpaan rahastoon. Pieneltäkin tuntuva ero -- vaikkapa 1 % ero hallinnointikustannuksissa -- syö vuosikymmenten kuluessa huomattavan osan sijoituksen tuotoista. Esimerkiksi 1000 euron sijoitus 30 vuodeksi kasvaa 7 % korolla 7610 euroksi, mutta 6 % tuotolla vain 5740 euroksi!

Rahaston merkintä- ja lunastuskulut vaikuttavat suhteessa huomattavasti vähemmän, jos sijoituksen aikajänne on kymmeniä vuosia. Muutaman vuoden tähtäimellä sijoittavan on kuitenkin täysin turhaa maksaa esimerkiksi Alexandrian välittämistä rahastoista perittyjä 5 % merkintäkuluja. Viiden prosentin merkintäkulu pudottaa mainitun 7 % sijoituksen kasvun 7229 euroon. Fiksu sijoittaja jättää Alexandrian rahastot väliin, ja merkitsee rahastot suoraan ne liikkeellelaskevalta pankkiiriliikkeeltä. Silloin rahaston merkintäkulut jäävät alhaisemmaksi kuin merkittäessä rahastoa jonkun välittäjän kautta.

Siksi suosin indeksiosuusrahastoja

Itse hankin kuitenkin rahastoni pörssistä -- ostan ainoastaan pörssinoteerattuja indeksiosuusrahastoja. Indeksiosuusrahastot noudattavat jotakin osakeindeksiä, minkä vuoksi niiden kulut jäävät alhaiseksi: pankkiiriliikkeen ei tarvitse maksaa kovapalkkaisten analyytikkojen palveluista. Sen vuoksi rahaston hallinnointikustannukset ovat alhaiset.

Lisäksi pörssinoteerattuja rahastoja hankitaan pörssistä, eikä pankin tiskiltä. Sen vuoksi rahaston merkintäkulut jäävät selvästi pienemmäksi, ainakin jos rahaston hankkimiseen käyttää jotakin edullista verkossa toimivaa osakevälittäjää.

Silloin sijoittamisen kustannukset jäävät niin alhaisiksi kuin mahdollista -- ja silloin sijoitus tuottaa mahdollisimman hyvin.

Vaalivuosi 2012 lähestyy - mutta ketä äänestää?

Kuten jo edellisessä postauksessani annoin ymmärtää, olen lievästi sanottuna vaikeuksissa ensi vuoden vaalien kanssa. Presidentinvaalien suhteen tilanne on tietysti suhteellisen selvä: ääni menee demarille jo ensimmäisellä kierroksella.

Tällä kertaa ei kannata ryhtyä edes ekalla kierroksella äänestämään pienpuolueita - nyt jos koskaan ääni menee silloin hukkaan. Vihreiden kannalta tämä ei tietenkään ole ongelma: heille on ihan ok, että kokoomuslainen nousee presidentiksi.

Tietysti monet ovat sitä mieltä, että Lipponen on Niinistöä oikeistolaisempi. Ehkä heidän välillään ei ole suurta eroa, mutta siinäkin tapauksessa demari on kokoomuslaista parempi valinta vasemmistolaiselle.

Tilanne on tietysti kutkuttava. Yhä useampi äänestäjä jää nukkumaan, mikä vähentää politiikan ja päätöksenteon legitimiteettiä. Ei siis ihme, että Oikeusministeriökin on pystyttänyt oman Vaalit.fi-aiheisen Facebook-ryhmän. Käykääpäs tykkäämässä sivua, jonne on huhujen mukaan luvassa myös luettelo kaikista vaalikoneista!

Aikaisempien vuosien tapaan luvassa on tietysti kaikenlaisia vaalikoneita, joiden pitäisi helpottaa valintaa eri ehdokkaiden ja puolueiden välillä. Itse olen huomannut, että puolueen valinnassa niillä ei ole merkitystä -- tiedän yleensä etukäteen, mitä puoluetta äänestän.

Sen sijaan vaalikone auttaa valitsemaan sen oman ehdokkaan puolueen sisällä. Yleensä en nimittäin ole äänestänyt puolueen kärkiehdokkaita, vaan jotakin vähemmän tunnettua ehdokasta.

Uskonkin, että vaalikoneet auttavat kunnallis- ja eduskuntavaaleissa vähemmän tunnettuja ehdokkaita nousemaan aikaisempaa paremmin esiin. Ilman vaalikoneita heidän ajatuksensa hukkuisivat uutisvirtaan, tai kenties ne eivät edes saisi tilaa perinteisessä mediassa.

Monella puolueella onkin se ongelma, että ehdokkaat eivät osaa käyttää nettiä ja sosiaalista mediaa apunaan. Nykyäänhän verkossa kuka tahansa saa ajatuksensa julkaistua. Taitoa tarvitaan toki siihen, että joku alkaa lukea niitä.

Viime vuosina varsinkin perussuomalaiset ovat näyttäneet, mikä on sosiaalisen median voima politiikassa. Hommalaiset ja scriptalaiset ovat näyttäneet, että äänestäjät voidaan organisoida tietyn aatteen taakse vaikka käytössä ei olisikaan suurta mediabudjettia.

Toivottavasti muutkin puolueet huomaavat tämän. Verkossa työllä on helppo korvata pääoma. Televisio- tai lehdistömainonnan puolella se ei onnistu.

Vaaleja odotellessa

Ensi vuonna on taas tulossa vaalit -- ja kaiken lisäksi kahdet sellaiset. Ensimmäisen osalta en vielä tiedä, ketä äänestäisin. Toisen osalta varmasti samaa puoluetta kuin aina ennenkin.

Presidentinvaalien osalta tilanne on täysin avoin. Vihreät ystäväni hihkuivat jo joku aika sitten Facebookissa iloiten siitä, että toisella kierroksella vasurit joutunevat valitsemaan Soinin ja Niinistön välillä.

En saanut vihreiden keskuudessa suurta suosiota todetessani, että vihreillehän kokoomuslaisen kannattaminen ei tälläkään kertaa ole ongelma.

Oikeastaan mieli tekisi jättää koko äänestäminen väliin, vaikka kai sitä pitää demaria mennä äänestämään edes ensimmäisellä kierroksella.

Ylipäänsähän äänestämiseen liittyy mielenkiintoinen hyödynmaksimoinnin ongelma: koska yksilön äänestyspäätöksen merkitys on häviävän pieni, saattaa rationaalinen äänestäjä jättää kokonaan äänestämättä.

Äänestämisestä aiheutuu nimittäin aina kustannuksia. Äänestyspaikalle on käveltävä, mihin menee ainakin aikaa. Aikaa menee myös siihen, että pohtii ketä äänestäisi. Lopulta äänestyspäätökseen sitoutumisesta aiheutuu psykologisia kustannuksia.

Kustannuksia vastaavaa hyötyä ei juurikaan saa. TV:n vaaliohjelmien viihteenhän saa käyttöönsä, vaikka ei kävisi äänestämässä lainkaan. Siksi nukkuminen voi hyvinkin olla rationaalinen valinta -- yksilön kannattaa ryhtyä vapaamatkustajaksi, koska politiikka hoituu myös ilman äänestyslapun täyttämistä.

Uraani halkeaa - ja tuottaa kotiin valoa ja lämpöä

Monet ympäristöä ja tulevia sukupolvia ajattelevat ovat nykyään suuria ydinvoiman vastustajia. Vastustajat näkevät ydinvoiman liian suurena riskinä ihmiselle ja ympäristölle. Kannattajat taas pitävät riskejä liioiteltuna.

Kotiinsa edullista sähköä haluavan kannattaa kuitenkin harkita kaikkia vaihtoehtoja avoimin mielin -- kenties ydinsähkö olisi kuitenkin kotiisi sopiva vaihtoehto?

 Ydinvoiman puolesta voidaan esittää myös ympäristöllisiä näkökulmia. Kyse on loppujen lopuksi varsin puhtaasta energiasta, eikä ydinvoima kiihdytä kasvihuoneilmiötä. Säteilyriskit ovat varsin pieniä.

Esimerkiksi kivihiilikaivoksissa sattuu jatkuvasti onnettomuuksia, joita julkisuudessa ei yleensä esitetä fossiilisten polttoaineiden käytön riskinä. Tasapuolisuuden nimissä näin olisi toki tehtävä.

On mielenkiintoista lukea, että myös öljylähteistään ja jatkuvasta auringonpaisteestaan tunnetussa Lähi-Idässä luotetaan nykyään ydinvoimaan. Esimerkiksi Yhdistyneet Arabi-Emiraatit (UAE) on viime vuonna tilannut neljän reaktorin ydinvoimalan korealaiselta valmistajalta. Aurinkoenergia ja öljy eivät riitä tämän tuhlailevasta elämäntavastaan tunnetun emiirikunnan sähköntuotantoon, ilmastointiin ja makean veden tuottamiseen. Siihen tarvitaan ydinvoimaa.

 Kenties UAE:ssa olisi pitkällä tähtäimellä parasta etsiä energiatehokkaampia elämäntapoja, mutta lyhyellä tähtäimellä ihmisten on vaikea sopeutua aikaisempaa vaatimattomampaan elintasoon. Jatkuvan helteen keskellä ilmastointi on nykyihmiselle välttämätön mukavuus.

 Entäpä sitten meillä Suomessa? Moniko on valmis muuttamaan elintapojaan vähemmän energiaa kuluttavaan suuntaan? Tai sitten teollisuus: moniko haluaa, että raskas teollisuus siirtyy meiltä Aasian halvan energian maihin?

Jossain päin maailmaa nimittäin konepajateollisuus jatkaa edelleen, ja siellä edullinen energia on jatkossakin tarpeen. Tietysti yksilö voi vaikuttaa lähinnä omaan käyttäytymiseensä.

Toiset haluavat tukea valinnoillaan tuulivoiman lisääntymistä Suomessa, toiset taas ovat kiinnostunempia työllisyydestä ja edullisesta energiasta. Jälkimmäisten kannattaa mielestäni valita ydinsähkö -- jätetään vesisähkö norpille!

Kannustimista ja omistusasunnosta

Toisinaan minäkin olen pohtinut oman asunnon ostamista. Tähän saakka olen kuitenkin pysynyt aina vuokra-asujana. Minulle on riittänyt vaatimatonkin koti, olipa kyse sitten opiskelija-asunnosta, alivuokralaisasunnosta, kimppakämpästä tai vakuutusyhtiön vuokra-asunnosta. Vähitellen alkaa kuitenkin tuntua siltä, että minun on aika siirtyä eteenpäin myös asumisen saralla.

Kenties minunkin pitäisi ostaa oma asunto, ryhtyä asuntovelalliseksi ja alkaa lyhentää asuntolainaa sen sijaan, että sijoitan säästöni pörssiosakkeisiin. Suomen verotushan on rakennettu sillä lailla kummalliseksi, että verotuksen keinoin suositaan omistusasumista, joka ei kuitenkaan uudisrakentamista lukuunottamatta lisää yhteiskunnan kokonaishyvinvointia.

Asuntolainan korkojen verovähennyksen idea on ainakin minulta kadoksissa. Kenties alunperin ajatuksena on ollut tukea omistusasunnon hankkimista. En kuitenkaan ymmärrä, miksi verotuksella yritetään ohjata ihmisiä asumaan omistusasunnossa. Samanaikaisesti pääomatuloja verotetaan suhteellisen raskaasti verrattuna pieniin ansiotuloihin.

Hyvinvoinnin kannalta olisi käsittääkseni parempi, että verotuksella ohjattaisiin ihmisiä sijoittamaan säästönsä tuottavasti. Tällä tarkoitan sijoittamista osakemarkkinoille, joko suoraan pörssiyhtiöihin tai edes osakerahastojen välityksellä. Tämä olisi yksilön kannalta edullista, koska tuottaviin yrityksiin sijoitettuna säästöt kasvaisivat korkoa. Asuntoon sidottu pääoma kasvaa toki sekin, mutta huomattavasti hitaammin -- lisäksi asuntovarallisuus on niin epälikvidiä, että asuntovarallisuus useimmiten realisoituu vasta perikunnan hallussa. Niinpä ikänsä asuntolainaa lyhentänyt pääsee harvoin nauttimaan vuosikymmeniä kestäneen säästämisprojektinsa hedelmistä.

Mitä siis olisi tehtävä? Koska yksilö optimoi hyötyfunktiotaan politiikantekijöiden asettamien kannustinten vaikutuksen alaisena, rationaalinen yksilö allokoi suuren osan varallisuudestaaan asuntoon. Politiikkapäätöksiin on vaikea vaikuttaa, toisin kuin omaa kulutustaan ja sijoituskäyttäytymistään koskeviin kysymyksiin. Sen vuoksi varallisuuden maksimointiin tähdätessäni minun tulisi ostaa asunto ja allokoida nykyistä pienempi osa säästöistäni osakemarkkinoille.

Toisaalta on vaikea tietää, kauanko omistusasunnon hankkimiseen kannustava verolainsäädäntö pysyy nykyisenlaisena. Asiantuntijathan ovat (onneksi) jo vuosien ajan korostaneet sitä, että verotuksen tulisi suhtautua neutraalisti asumismuodon valintaan. Vähitellen myös poliitikot alkavat ymmärtää tämän, vaikka varsinkaan omistavien luokkien suosiossa olevat puolueet eivät uskalla tehdä tästä oikeaa johtopäätöstä. Tämä ei tietenkään yllätä, koska myös poliitikot optimoivat omaa hyötyfunktiotaan -- eivät yhteiskunnan kokonaishyvinvointia.