Antonio Gramsci kirjoitti vuonna 1919 L'Ordine Nuovossa tilanteesta, jossa teollistunut maa ei kykene elättämään ihmisiä väestön ponnistelujen suuntautuessa sotaan:
Pääoman, kassakaappien haltijain palveluksessa toimivat taloustieteilijät ovat keksineet tähän hätään ihmelääkkeen: vapauden. Taloustieteilijät tutkiskelevat tuotantoa ja taloutta sinänsä, tarkastelevat näitä ihmisten elämästä ja kuolemasta irrallisina, automaattisesti toteutuvina syy- ja seuraussuhteina. "Sinänsä" kaupan vapaus elvyttää tuotantoa ja hyödykkeiden moninkertaistamista, mutta nykyisessä muodossaan se tappaa ihmisiä. Maailmassa tällä hetkellä olevien hyödykkeiden määrä riittää estämään nälkäkuoleman vain siinä tapauksessa, että ne jaetaan tasaisesti, että valtio säätelee hintoja ja määrää hyödykkeiden käyttötarkoituksen.Gramscin näkemykset tuntuvat edelleen ajankohtaisilta. Gramscin johtopäätös on huikea, retorinen käänne on mieleenpainuva ja intuitiivisesti oikea:
Abstraktilla tasolla liberaalit taloustieteilijät ovat oikeassa, käytännössä he ovat rikollisia. Siksi poliittinen taloustiede on hukassa, vararikon partaalla, kuten yksityisomistukseen nojautuva järjestelmäkin, jonka ikuisuuteen poliittinen taloustiede perustaa todistelunsa. Jotta ihmissuku voitaisiin pelastaa nälänhädän tuhoilta, täytyy periaatetta "joka ei tee työtä, olkoon syömättä" soveltaa uudella tavalla. Se on toteutettava valtiossa, jonka toiminta perustuu työhön, ei yksityisomistukseen, jossa elin- ja kulutustarvikkeet jaetaan työn mukaan, muttei yhteiskunnan vastaisen ja tuhoisan vapauden periaatteen mukaan.Vielä yhdeksän vuosikymmentä myöhemminkin yksityisomistukseen perustuva järjestelmä ja taloudellisen vapauden ihannointi näyttää porskuttavan eteenpäin. Mutta moniko uskoo enää Gramscin johtopäätökseen?
0 vastaväitettä ja kehua:
Lähetä kommentti