Maailma muuttuu - ja minä sen mukana

Kun lähdin kauppakorkeakouluun opiskelemaan, ajatusmaailmani poikkesi monin tavoin nykyisestä. Silloin ajattelin tietäväni, mikä on oikein ja väärin. Uskoin tietäväni, minkälaista on hyvä politiikka.

Nykyään ajatteluni on monin tavoin muuttunut. Olen kyseenalaistanut monet vanhat ajattelutapani, enkä enää edes tiedä, minkälaista hyvä politiikka on. Politiikka tuntuu nykyään oudolta. Ihmettelenkin, kuinka saatoin toimia jonkun aikaa puolueessa suhteellisen aktiivijäsenenä.

Tällä hetkellä keskityn pikemminkin parantamaan omaa hyvinvointiani. Kannan mielelläni vastuuta omasta hyvinvoinnistani, ja yritän ajaa vain omaa etua palkkaneuvotteluissa. Pieni epämukava hetki esimiehen kanssa saattaa nimittäin tuottaa vaikkapa pitkän ulkomaanmatkan verran lisätuloa vuodessa - kun vain on valmis perustelemaan toiveensa hyvin.

Kaiken lisäksi löydän itsestäni muitakin uusia piirteitä. Pidän esimerkiksi vapaata markkinataloutta varsin toimivana järjestelmänä, jolle ei valitettavasti ole parempiakaan vaihtoehtoja tarjolla. Sen kääntöpuolikin on tietysti olemassa: kaikki eivät pärjää kovassa maailmassa omin neuvoin.

En kuitenkaan enää usko, että sääntely olisi useinkaan toimiva ratkaisu epäkohtiin. Pidän epätodennäköisenä, että esimerkiksi korkokaton käyttöönoton muodossa tapahtuva pikalainojen regulaatio juuri parantaisi nykytilannetta.

Esimerkiksi  600 euron pikavipin ottava Teemu ei ilman pikavippejä välttämättä olisi yhtään nykyistä paremmassa tilanteessa, jos hän ei voisikaan maksimoida hyötyfunktiotaan pikavipin avulla. Regulaation kannattajat kuitenkin uskovat, että Teemu on irrationaalinen kuluttaja, joka ei ymmärrä omaa etuaan.

Ihmettelen vain, miten kansanedustajat sitten tuntevat Teemun mieltymykset Teemua paremmin. Tai ehkä he ovat aidosti sitä mieltä, että Teemun preferenssit ovat jollain tapaa kieroutuneita - ja että kaikkien kannalta olisi parasta, ettei Teemu toimi niinkuin hän nyt toimii.