Piraattien erehdykset, osa kolme

perjantai 1. toukokuuta 2009 ·
Tunnisteet:

Piraatit puolustelevat piratismia monin tavoin. Yksi piraattien perusteista on se, että artistit tienaavat pikemminkin keikkailemalla kuin myymällä levyjä.

Mutta musiikin tekijät eivät tienaa keikkailemalla. Piraattien mielestä säveltäjällä tai sanoittajalla ei ole oikeutta tienata, pelkästään esiintyjällä.

Miksi?

Kenties siksi, että piraattien ihanteena on autenttista, omasta kokemuksesta kumpuavaa itseilmaisua harjoittava musiikin tai muun kulttuurin tekijä, singer-songwriter. Singer-songwriter tekee itse kappaleensa ja esittää ne maksavalle yleisölle. Piraattien maailmaan ei mahdu ammattimaisesti säveltävä tai sanoittava kulttuurityöläinen.

Piratismin puolustajat myös kertovat, että piratismin puolustajat kyllä ostavat levyjä ja elokuvia.

Vaikka näin olisi, suurin osa piraateista ei osta levyjä tai elokuvia. Minun tuttavapiirissäni kukaan ei osta niitä levyjä tai elokuvia, joiden sisällön he ovat piratisoineet netistä. Heillä ei ole mitään syytä valehdella, toisin kuin piraattiliittolaisilla.

 

2 vastaväitettä ja kehua:

Jyrki Ilva kirjoitti...
4. toukokuuta 2009 klo 15.38  

Jep, olen ihan samaa mieltä siitä, että piratismin puolustukseksi käytetyt argumentit ovat tältä osin huonosti perusteltuja ja perustuvat varsin kapea-alaiseen ja romantisoituun näkemykseen musiikin - tai minkä tahansa muunkin kulttuuriaineiston - tuotannosta.

(Tarkkaan ottaen tosin säveltäjät ja sanoittajat saavat tekijänoikeuskorvauksia myös laulujensa esittämisestä konserttitilanteessa, vaikkeivät
itse lavalle nousisikaan.)

Konserteista saatavien palkkioiden lisäksi taiteilijoille tarjotaan piratismiapologioissa usein tulonlähteeksi esim. t-paitojen ja muun oheiskrääsän myymistä. Vaikka tämä voi toki joissakin tapauksissa esiintyvien taiteilijoiden kohdalla toimia, säveltäjien ja sanoittajien kaltaiset "näkymättömät" tekijät jäävät todennäköisesti osattomiksi.

Lisäksi voi pohtia sitä, ovatko parhaat itsensä tuotteistajat ja oman brändinsä markkinoijat lopulta myös parhaita musiikintekijöitä? Vai pitäisikö musiikintekijän tulojen kuitenkin olla jollain tavalla sidoksissa itse musiikkiin ja sen tekemiseen?

Toinen asiaa sitten on se, että jonkinlaiset muutokset musiikkibisneksen tulonjaon mekanismeissa ovat väistämättömiä nyt kun äänitteiden levityksen ja markkinoinnin käytännöt ovat muuttumassa.

Tämä ei ole pelkästään huono asia, sillä nykytilannekin on kaukana ideaalisesta. Vaikka musiikkibisnestä pitkään hallinneet kansainväliset suuryritykset ovat vuodattaneet viime vuosina krokotiilinkyyneleitä musiikintekijöiden oikeuksista vähän joka välissä, niiden ja musiikintekijöiden edut eivät ole kaikilta osin ollenkaan yhteneväisiä.

Suurten levy-yhtiöiden valta-asema on viime vuosikymmeninä perustunut pääosin siihen, että ne hallitsevat USA:n kaltaisten suurten markkinoiden levitys- ja markkinointikanavia, eikä muilla yhtiöillä tai tuottajilla ole ollut juuri mitään mahdollisuuksia saada äänitteilleen vastaavaa näkyvyyttä.

Puhtaasti musiikin tuotannon näkökulmasta suuryhtiöt eivät ole enää pitkään aikaan olleet erityisen välttämättömiä, eikä niillä enää ole mainittavaa kulttuuripoliittista roolia - ainakaan positiivisessa merkityksessä. Suurten levy-yhtiöiden raskaan organisaation ylläpitoon ja mm. radiosoiton varmistamiseen tarvittavat kulut ovat olleet niin suuria, että musiikintekijöille jää äänitteen vähittäismyyntihinnasta yleensä vain murto-osa. Lisäksi yhtiöt ovat olleet traditionaalisesti muutenkin varsin eteviä pitämään artistit erossa levybisneksen voitoista, eikä ns. "laillistenkaan" äänitteiden ostajilla aina ole mitään takeita siitä, että äänitteen hinnasta päättyy senttiäkään esim. juuri artistin tai hänen perikuntansa taskuun.

Mutta millainen bisnesmalli vastaisi sekä musiikin kuluttajien tarpeisiin että tarjoaisi mahdollisimman monille musiikintekijöille riittävät ja oikeudenmukaisesti jakautuvat tulot myös uudessa digitaalisiin tiedostoihin ja verkkolevitykseen perustuvassa maailmassa?

Mikko kirjoitti...
9. toukokuuta 2009 klo 15.14  

On totta, että säveltäjät ja sanoittajat saavat tekijänoikeuskorvauksia esityksistä. Mutta piraattien utopiassa tekijänoikeuksia ei tunneta, joten säveltäjät ja sanoittajat tuskin saisivat tekijänoikeuskorvauksiakaan.

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Kauppakorkeakouluvihkot

Kylteri, tuleva ekonomi, kirjoittaa opiskeluistaan, talouselämästä ja politiikasta. Kiinnostukseni kohteita ovat esimerkiksi kansantalous, rahoitus, johtaminen ja taloustieteiden historia.

Lisää suosikiksi

Sivun tietosuojakäytäntö

Käytämme kolmannen osapuolen mainosyrityksiä mainosten näyttämiseen verkkosivuston vierailijoille. Nämä yritykset saattavat käyttää käynneistäsi tässä ja muissa verkkosivustoissa saatuja tietoja (ei kuitenkaan nimeä, osoitetta, sähköpostiosoitetta tai puhelinnumeroa) voidakseen näyttää sinua kiinnostavien tuotteiden ja palveluiden mainoksia. Jos haluat lisätietoja tästä käytännöstä ja tietoja vaihtoehdoista, jos haluat kieltää näiltä yrityksiltä tietojesi käytön, napsauta tätä.