Vielä viikko lukukauden alkamiseen. Lukeminen on toki jo alkanut -- tai oikeastaan en ole varsinaista taukoa opiskeluista pitänytkään,sillä joulun pyhinä oli mukavasti aikaa perehtyä lukion pitkän matematiikan vektorikurssin sisältöön.
Ilmoittautuminen ensi periodin kursseille on jo päättynyt. Tuli hiukan tuplabuukkauksia, sillä jotkut ensimmäisen vuoden kurssit ovat päällekkäin haluamieni toiselle ja kolmannelle vuosille suositeltujen kurssien kanssa. Mutta jos kolmannen vuoden keväällä en aio enää opiskella, on oman opintosuunnitelman kanssa oltava tarkkana. Opinto-oppaan suosituksethan ovat vain suosituksia.
Taannoin olin tilaisuudessa, jossa nuoret opiskelijat harmittelivat HOPSin tekemiseen liittyviä puutteita. Kuulemma HOPSeja ei tarkasteta lainkaan. Taitaisivat nykyopiskelijat olla pallo hukassa 1980-luvun lopun yliopistossa, jossa eteen lykättiin satojen sivujen opinto-opas (tai kaksikin) ja käskettiin valita kiinnostavia kursseja. Opintojen eteneminen kiinnosti vain opintotukiviranomaisia, jotka halusivat 20 opintoviikkoa suorituksia vuotta kohden. Akateeminen vapaus oli kunniassaan, ja herkkupaloja tuli naposteltua vähän joka aineesta. Eikä valmistumisella ollut kiirettä, kun lama iski päälle.
Toivottavasti tällä kertaa ei käy samoin.
Hyvää uutta vuotta!
Vielä kerran opintotuesta
Kuten aikaisemmista kirjoituksistani on käynyt ilmi, kannatan opintotuen rakenteen muokkaamista siten, että tuessa siirryttäisiin tarveharkintaisuudesta kaikille kuuluvaan perusoikeuteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asumistuesta luovuttaisiin ja sama raha annettaisiin opintorahana.
Kyse on siis samantapaisesta ajattelutavan muutoksesta, kuin mitä vastikkeettomaan perustuloon siirtyminen edellyttää. Ajattelutavan muokkaus voitaisiin aloittaa opiskelijoiden sosiaalisia etuuksia muokkaamalla.
1990-luvun alussa opintotukeen tehtiin suuri remontti. Tuolloinen remontti tehtiin tilanteessa, jossa maa oli laman kourissa. Suuri työttömyys ja ennennäkemätön pankkikriisi olivat arkipäivää Tällöin siirryttiin opintolainassa aiemmin korkotasoltaan säännellystä lainasta markkinakorkoiseen lainaan, jolle valtio ainoastaan antaa takauksensa.
Tätä muutosta tehtäessä katsottiin, että markkinakorkoiseen lainaan ei voida antaa korkotukea, koska korkotuki ei hyödyttäisi opiskelijoita, vaan pankkeja. Olisi kiinnostavaa tietää, miksi tätä argumenttia ei otettu käyttöön myös asumislisän osalta. Vuokrasääntelyhän poistettiin Suomesta niinkin äskettäin kuin 1992 alkaen.
Vuokrasääntelyn aikana asumislisä hyödytti opiskelijoita, sillä vuokranantajat eivät voineet siirtää asumislisän korotuksia vuokriin. Yleisesti on tunnettua, että vuokrasääntelyn vapauttaminen vaikutti markkinoihin kahdella tavalla. Ensinnäkin markkinoille tulvi vuokra-asuntoja, jotka olivat olleet kiven alla vielä 1980-luvulla. Toiseksi markkinavuokrat lähtivät asuntojen hintoja seuraten huimaan nousuun.
Olisi kiinnostavaa tietää, minkälaisia poliittisia vääntöjä asiasta käytiin 1990-luvulla. Tuntuisi siltä, että asumislisän säilyttäminen markkinavuokrien aikana on ollut porvarien intresseissä - jos 1970-lukulainen ilmaisu sallitaan, kyse on ollut porvariston luokkaeduista. Hyvin toimeentulevia tämä jäänne hyödyttää kahdella tavalla: toisaalta opiskelevalle porvarisnuorisolle tarjotaan markkinoilta entistä enemmän kalliita vuokra-asuntoja, toisaalta heidän vanhempiensa ikäpolvi voi imeä asumistuen vuokrankorotuksilla itselleen.
Opintotuen poliittinen historia 1970-luvulta 1990-luvulle olisi hyvä pro gradu -tutkielman aihe jollekin historianopiskelijalle. Nyt etäisyyttä tapahtumiin on tullut jo sen verran, että aihepiiriä voisi onnistuneesti käsitellä myös historiantutkimuksen keinoin.
Opintotuen asumislisästä, osa II
Esitin taannoisessa artikkelissani, että opintotuen asumislisän korotus hyödyttää lähinnä yksityishenkilöitä, jotka tarjoavat asuntoja opiskelijoille. Jatkan tässä kirjoituksessa saman ajatuksen kehittelyä eteenpäin.
Opintotuen asumislisän vaikutusta vuokratasoon voidaan kuvata taloustieteen mikroteorian kysyntä- ja tarjontakehikolla. Asumistuen vaikutus siirtää kysyntäkäyrää ylöspäin (kysyntyä -> kysyntä2). Nyt kysyntä ja tarjonta kohtaavat toisensa uudella hintatasolla, lisäksi vuokrasopimuksia tehdään aikaisempaa enemmän (E1->E2).
Yllä oleva kaavio selventänee asumislisän vaikutusta: vuokrat nousevat, mutta markkinoilla vuokrataan entistä enemmän asuntoja.
Vaikka asumislisän korotus ei juuri parantaisikaan opiskelijoiden toimeentuloa, olisi markkinoilla tarjolla enemmän asuntoja opiskelijoille. Tätä voidaan tietenkin pitää sinällään tavoittelemisen arvoisena kehityksenä. Tällöin ajatellaan, että asumislisän korotus on perusteltua, koska se luo asuntojen omistajille kannustimen vuokrata asuntojaan entistä korkeammilla vuokrilla. Sellaisetkin asunnon omistajat, jotka eivät ole valmiita vuokraamaan asuntoaan 400 eurolla, voivat tulla toisiin ajatuksiin, jos heille tarjotaan 600 euroa.
Asumislisän korotus ei millään tavalla kannusta rakennuttamaan kohtuuhintaisia opiskelija-asuntoja. Pikemminkin asumislisän korotus on ristiriidassa kohtuuhintaisen asumisen tavoitteen kanssa.
Jos taas ajatellaan, että opintotuen tarkoitus on parantaa opiskelijoiden elintasoa ja luoda kannustimia opiskeluun, on asumislisä väärä lääke. Tästä näkökulmasta katsoen olisi parempi olla puuttumatta vuokramarkkinoiden toimintaan ja parantaa opiskelijoiden taloudellista tilannetta korottamalla opintorahaa. Opintorahan korotuksia vuokranantajat eivät voisi ulosmitata samalla tavalla kuin korotusautomaatiksi rakennetun asumislisän korotuksia.
Ongelmaksi tässä ratkaisussa saattaa joidenkin mielestä muodostua eri kaupunkien toisistaan eroava vuokra-asuntojen hintataso. Tähän kritiikkiin voidaan vastata joko korottamalla opintorahan suuruutta opiskelupaikkakunnan mukaan tai olla tekemättä mitään. Voidaanhan ajatella, että on vain järkevää kannustaa opiskelijoita hakeutumaan edullisille asuma-alueille ja kaupunkeihin, joissa vuokrataso on edullinen.
Asumislisän korotus ei siis ole kysymys, joka koskee vain opiskelijoiden elintasoa ja asuinolosuhteita. Yhtä lailla se koskee laajemmin yhteiskunnallista tulonjakoa, sillä asumislisä on ennenkaikkea tulonsiirto veronmaksajilta sijoitusasuntojen omistajille. Tätäkö uusi punavihreä opiskelijaliike tavoittelee?
Opintotuen asumislisästä
Opiskelijat ovat vuosikausia muistuttaneet tilaisuuden tullen siitä, että opintotuen asumislisä on jäänyt ajasta jälkeen: asumistuki ei riitä mihinkään ainakaan Helsingissä. Nyt myös uuden vaihtoehtoisen ylioppilaslehden kollektiivisesti laaditussa pääkirjoituksessa (ks. myös Vallankumouksen hedelmiä ja Valtamedia.net) halutaan parempaa asumistukea opiskelijoille.
Tähän liittyy kuitenkin vakava ongelma.
Juuri ilmestyneen tutkimuksen (Vatt) mukaan yleisen asumistuen parannuksista 60-70 % valuu asuntojen omistajille. Asumistuen korotus ei siis paranna vuokralla asuvan elintasoa, vaan ainoastaan vuokranantajan elintasoa, mikäli kyseessä on yksityinen vuokranantaja. Institutionaaliset vuokranantajat eivät kykene suoraan siirtämään asumistuen korotusta vuokriin, koska institutionaalisilla vuokra-asuntojen tarjoajilla ei ole yksityisten veroista mahdollisuutta urkkia tietoonsa, saako vuokralainen asumistukea vai ei.
Opiskelija-asuntojen kohdalla tilanne on kuitenkin melko selvä. Opiskelija-asuntosäätiöt voivat olettaa, että lähes kaikki asukkaat saavat asumistukea. Siten asumistuen korotus valuu väistämättä lähes täysimääräisenä vuokrankorotuksien muodossa opiskelija-asuntosäätiöille. Tässä ei (välttämättä) olisi mitään ongelmaa, mikäli opiskelija-asuntosäätiöt pyrkisivät tarjoamaan edullisia asuntoja niitä tarvitseville. Kuitenkaan HOAS, TOAS, TYS ja muut eivät nykyään katso tätä tehtäväkseen (ks. esim. aktivisti-Riinan blogimerkintä Asuminen on kallista ja oravat kuolevat muutaman viikon takaa).
Valtio voisi niin haluttaessa tukea opiskelija-asuntosäätiöitä suoraan, ilman rahojen kierrättämistä opiskelijan tilin kautta. Yksityisiä sijoitusasuntojen omistajia sen sijaan ei ole tarpeen lihottaa korottamalla opintotuen asumislisää. Mutta kyse lienee ideologisesta valinnasta; markkinoiden ja kilpailun autuuteen luottavat uusliberaalit keskustaoikeistolaiset (Kok, Kepu, Sdp, Vihr) poliitikot katsovat vuokra-asuntojen rakennuttamisen voittoa tavoittelevien yritysten tehtäväksi, eikä yleishyödyllisten instituutioiden hoidettavaksi asiaksi.
Asumistuen korotusta vaativat opiskelijat vaativat siis - tarkoituksellisesti tai tietämättään - lisää valtion tukea sijoitusasuntojen omistajille ja vuokra-asuntojen institutionaalisille rakennuttajille. Sen sijaan opiskelijan elintasoa asumistuen korottaminen ei parantaisi kuin hetkellisesti.
Opintotukea
Odotettu opintotukipäätökseni tuli muutama päivä sitten. Opintorahaa, asumistukea ja opintolainaa on tarjolla vähän yli vuodeksi. Tarkoitus olisi ottaa myös opintolainaa, vaikka tämänhetkinen korkotilanne on varsin arvaamaton. Luotan kuitenkin siihen, että ekonomin tutkinto on tuottava sijoitus, johon kannattaa panostaa jopa velkavipua käyttämällä.
Toisin oli humanistisen tutkinnon laita. Nostin pari vuotta opintolainaa ensimmäistä tutkintoanikin varten. Aluksi korot olivat säännellyt, eikä ollut mitään syytä olla ottamatta korkotuettua lainaa. Sitten tuli lama ja korot nousivat pilviin. Pahimmillaan opintolainan vuosikorko oli noin 17 %. Saa nähdä kuinka nyt käy...
