Syventävät opinnot ja gradu - pienellä g:llä

Tämän lukuvuoden suunnitelma on selvillä: syventävät opinnot ja sivuaine valmiiksi. Sen jälkeen gradu, tulos ja ulos koulusta.

Ensimmäisen tutkinnon graduun meni aivan liian kauan aikaa. Laman synkimmät vuodet, surkea työllisyystilanne ja yleinen epävarmuus eivät houkutelleet valmistumaan. Kaveripiirini opinnot venyivät, eivätkä valmistuneet työllistyneet. Suuri osa ystävistäni päätyi yliopiston liepeille, aloitti jatko-opintoja, osa väitteli aikanaan.

Tällä hetkellä taloudellinen tilanne vaikuttaa onneksi lupaavammalta kuin viisitoista vuotta sitten. Liikehuoneistojen kaupat eivät ole korvaantuneet itsepalvelukirppiksillä. Toisaalta 90-luvun alun kapakkabuumin vaikutukset näkyvät edelleen katukuvassa.

Olen kuitenkin kahden vaiheilla siinä, pitäisikö minun suhtautua opinnäytteeseen ja jäljellä oleviin opintoihini kulutuksena vai investointina. Jos pidän opintoja kulutuksena, valitsen hauskan ja kiinnostavan aiheen. Näin olen jo kerran tehnyt. Silloinen uskoni yliopistokoulutuksen työllistävyyteen osoittautui kuitenkin harhakuvitelmaksi.

Jos taas suhtaudun nykyisiin opintoihini kauppakorkeakoulussa investointina, opintojen tarkoitus on auttaa minua tulevaisuudessa ansaitsemaan aikaisempaa paremmin. Silloin minun kannataa valita aihe yksinomaan taloudellisen merkityksen perusteella. Tärkeintä on, että potentiaaliset työnantajat arvostavat tutkielman myötä hankkimaani inhimmillistä pääomaa. Inhimmillinen pääoma on intressantti käsite.

Humanistiaikoinani uskoin, että opintoni ovat tuota arvostettua pääoman lajia.  Olin kuitenkin väärässä -- humanistin koulutus on kulutusta, ei investointi pääoman hankkimiseen. Ekonomin, juristin, insinöörin ja lääkärin koulutuksen hankkiminen taas on investointi, joka tuottaa tulevaisuudessa suuremman ansio- ja kulutustason. On kuitenkin kyseenalaista, onko keski-ikäisen ihmisen omaksuma tieto enää pääomaa. Jos työnantajat eivät usko tuottavuuteeni, ei pääoma tuota mitään.

Ehkä yrittäjyys on ainoa ratkaisu.