Asunnon metsästäjän mietelmiä

Olen jo muutaman vuoden ajan ollut tyytymätön nykyiseen asuntooni. Sen sijainti on mieluisa, mutta monet pikkuasiat kuitenkin tökkivät.

Ensinnäkin vuokra-asunnon kunto ei ole kummoinen. Kun muutimme, oli asunto suuren vakuutusyhtiön omistama vuokra-asunto. Vakuutusyhtiö Varma ei vaivautunut kunnostamaan asuntoa vuokralaisten välillä -- niinpä tapeteissa on edelleen aikaisemman vuokralaisen kissan raapimajälkiä.

Pian muuton jälkeen asunto kuitenkin vaihtoi omistajaa. Nyt omistajaksi tuli aikaisemmin sosiaalisesta asuntotuotannosta aloittanut SATO. Sosiaalisuuden tilalle on kuitenkin tullut kova bisnes -- viidessä vuodessa asunnon vuokra on noussut noin 50 prosenttia.

Vuokrankorotuksen vastineeksi emme ole saaneet juuri mitään. Rappukäytävän seinät on maalattu, mutta itse asunnon kunto heikkenee jatkuvasti. Keittiökaappien ovet eivät enää pysy kiinni kaapissa, laatikkojen vetimet jäävät kiinni käteen.

SATO haluaa siis vanhat vuokralaiset ulos voidakseen sen jälkeen remontoida asunnot parempaan kuntoon. Samalla vuokra varmaan nousee toiset 50 prosenttia.

Siinä vaiheessa kyse ei tietenkään ole minun ongelmastani.

Joka tapauksessa tuntuu siltä, että vuokra-asunnossa asuvalle on helppo antaa kaksi säästövinkkiä:

• Jos talo myydään, muuta pois. Vuokra on nousussa.
• Muussakin tapauksessa muuta pois. Osta oma asunto.

Itse olen sen verran blondi, että minun piti oppia nuo kaksi asiaa niinsanotusti kantapään kautta. Toista kertaa en halua tietenkään tehdä sama virhettä.

Sen vuoksi aion vihdoinkin siirtyä "omistavaan luokkaan". Minun on ostettava asunto.

Asunnon hankinta on tietysti suuri päätös. Käytännössä minun on pitkään ollut mahdotonta edes harkita oman asunnon ostamista, sillä tuloni ovat olleet aivan liian alhaisia tällaista taloudellisesti järkevää päätöstä varten.

Nyt palkkani on kuitenkin noussut sellaiselle tasolle, että voin jo harkita oman asunnon ostamista.

Jos kaikesta huolimatta aiot pysyä vuokra-asukkina, tutustu ihmeessä Vuokralaiset VKL ry:n verkkosivuihin!

Maailma muuttuu - ja minä sen mukana

Kun lähdin kauppakorkeakouluun opiskelemaan, ajatusmaailmani poikkesi monin tavoin nykyisestä. Silloin ajattelin tietäväni, mikä on oikein ja väärin. Uskoin tietäväni, minkälaista on hyvä politiikka.

Nykyään ajatteluni on monin tavoin muuttunut. Olen kyseenalaistanut monet vanhat ajattelutapani, enkä enää edes tiedä, minkälaista hyvä politiikka on. Politiikka tuntuu nykyään oudolta. Ihmettelenkin, kuinka saatoin toimia jonkun aikaa puolueessa suhteellisen aktiivijäsenenä.

Tällä hetkellä keskityn pikemminkin parantamaan omaa hyvinvointiani. Kannan mielelläni vastuuta omasta hyvinvoinnistani, ja yritän ajaa vain omaa etua palkkaneuvotteluissa. Pieni epämukava hetki esimiehen kanssa saattaa nimittäin tuottaa vaikkapa pitkän ulkomaanmatkan verran lisätuloa vuodessa - kun vain on valmis perustelemaan toiveensa hyvin.

Kaiken lisäksi löydän itsestäni muitakin uusia piirteitä. Pidän esimerkiksi vapaata markkinataloutta varsin toimivana järjestelmänä, jolle ei valitettavasti ole parempiakaan vaihtoehtoja tarjolla. Sen kääntöpuolikin on tietysti olemassa: kaikki eivät pärjää kovassa maailmassa omin neuvoin.

En kuitenkaan enää usko, että sääntely olisi useinkaan toimiva ratkaisu epäkohtiin. Pidän epätodennäköisenä, että esimerkiksi korkokaton käyttöönoton muodossa tapahtuva pikalainojen regulaatio juuri parantaisi nykytilannetta.

Esimerkiksi  600 euron pikavipin ottava Teemu ei ilman pikavippejä välttämättä olisi yhtään nykyistä paremmassa tilanteessa, jos hän ei voisikaan maksimoida hyötyfunktiotaan pikavipin avulla. Regulaation kannattajat kuitenkin uskovat, että Teemu on irrationaalinen kuluttaja, joka ei ymmärrä omaa etuaan.

Ihmettelen vain, miten kansanedustajat sitten tuntevat Teemun mieltymykset Teemua paremmin. Tai ehkä he ovat aidosti sitä mieltä, että Teemun preferenssit ovat jollain tapaa kieroutuneita - ja että kaikkien kannalta olisi parasta, ettei Teemu toimi niinkuin hän nyt toimii.

Älä osta Alexandrian rahastoja!

Katselin juuri eräiden suomalaisten rahoitusalan toimijoiden sijoitustuotteiden hinnoittelua. Oli helppo huomata, että asiantuntematonta sijoittajaa viedään kuin pässiä narussa: he maksavat sijoituksistaan turhia palkkioita. Optimaalinen sijoitussalkku sisältää kaikkia mahdollisia arvopapereita, opettaa moderni portfolioteoria. Silloin salkun riskin ja odotustuoton välinen suhde on paras mahdollinen. Tämän vuoksi sijoittajan kannattaa aina sijoittaa mahdollisimman hyvin hajautettuun salkkuun.

Silloin sijoittajan ei tarvitse kiinnittää huomiota salkunhoitajan yrityksiin voittaa indeksi -- sehän ei edes voi onnistua muuta kuin onnenkaupalla. Sen sijaan sijoittajan kannattaa kiinnittää huomiota ainoastaan salkun kustannuksiin.

Pieni ero kustannuksessa kasvaa korkoa ajan mittaan

Eri rahastojen ja rahastoyhtiöiden välillä on suuria eroja. Toiset rahastot ovat erittäin edullisia, toiset taas ovat kalliita. Kallis rahasto ei välttämättä tuota yhtään halpaa rahastoa enemmän.

Sen vuoksi kannattaa aina sijoittaa mahdollisimman halpaan rahastoon. Pieneltäkin tuntuva ero -- vaikkapa 1 % ero hallinnointikustannuksissa -- syö vuosikymmenten kuluessa huomattavan osan sijoituksen tuotoista. Esimerkiksi 1000 euron sijoitus 30 vuodeksi kasvaa 7 % korolla 7610 euroksi, mutta 6 % tuotolla vain 5740 euroksi!

Rahaston merkintä- ja lunastuskulut vaikuttavat suhteessa huomattavasti vähemmän, jos sijoituksen aikajänne on kymmeniä vuosia. Muutaman vuoden tähtäimellä sijoittavan on kuitenkin täysin turhaa maksaa esimerkiksi Alexandrian välittämistä rahastoista perittyjä 5 % merkintäkuluja. Viiden prosentin merkintäkulu pudottaa mainitun 7 % sijoituksen kasvun 7229 euroon. Fiksu sijoittaja jättää Alexandrian rahastot väliin, ja merkitsee rahastot suoraan ne liikkeellelaskevalta pankkiiriliikkeeltä. Silloin rahaston merkintäkulut jäävät alhaisemmaksi kuin merkittäessä rahastoa jonkun välittäjän kautta.

Siksi suosin indeksiosuusrahastoja

Itse hankin kuitenkin rahastoni pörssistä -- ostan ainoastaan pörssinoteerattuja indeksiosuusrahastoja. Indeksiosuusrahastot noudattavat jotakin osakeindeksiä, minkä vuoksi niiden kulut jäävät alhaiseksi: pankkiiriliikkeen ei tarvitse maksaa kovapalkkaisten analyytikkojen palveluista. Sen vuoksi rahaston hallinnointikustannukset ovat alhaiset.

Lisäksi pörssinoteerattuja rahastoja hankitaan pörssistä, eikä pankin tiskiltä. Sen vuoksi rahaston merkintäkulut jäävät selvästi pienemmäksi, ainakin jos rahaston hankkimiseen käyttää jotakin edullista verkossa toimivaa osakevälittäjää.

Silloin sijoittamisen kustannukset jäävät niin alhaisiksi kuin mahdollista -- ja silloin sijoitus tuottaa mahdollisimman hyvin.

Vaalivuosi 2012 lähestyy - mutta ketä äänestää?

Kuten jo edellisessä postauksessani annoin ymmärtää, olen lievästi sanottuna vaikeuksissa ensi vuoden vaalien kanssa. Presidentinvaalien suhteen tilanne on tietysti suhteellisen selvä: ääni menee demarille jo ensimmäisellä kierroksella.

Tällä kertaa ei kannata ryhtyä edes ekalla kierroksella äänestämään pienpuolueita - nyt jos koskaan ääni menee silloin hukkaan. Vihreiden kannalta tämä ei tietenkään ole ongelma: heille on ihan ok, että kokoomuslainen nousee presidentiksi.

Tietysti monet ovat sitä mieltä, että Lipponen on Niinistöä oikeistolaisempi. Ehkä heidän välillään ei ole suurta eroa, mutta siinäkin tapauksessa demari on kokoomuslaista parempi valinta vasemmistolaiselle.

Tilanne on tietysti kutkuttava. Yhä useampi äänestäjä jää nukkumaan, mikä vähentää politiikan ja päätöksenteon legitimiteettiä. Ei siis ihme, että Oikeusministeriökin on pystyttänyt oman Vaalit.fi-aiheisen Facebook-ryhmän. Käykääpäs tykkäämässä sivua, jonne on huhujen mukaan luvassa myös luettelo kaikista vaalikoneista!

Aikaisempien vuosien tapaan luvassa on tietysti kaikenlaisia vaalikoneita, joiden pitäisi helpottaa valintaa eri ehdokkaiden ja puolueiden välillä. Itse olen huomannut, että puolueen valinnassa niillä ei ole merkitystä -- tiedän yleensä etukäteen, mitä puoluetta äänestän.

Sen sijaan vaalikone auttaa valitsemaan sen oman ehdokkaan puolueen sisällä. Yleensä en nimittäin ole äänestänyt puolueen kärkiehdokkaita, vaan jotakin vähemmän tunnettua ehdokasta.

Uskonkin, että vaalikoneet auttavat kunnallis- ja eduskuntavaaleissa vähemmän tunnettuja ehdokkaita nousemaan aikaisempaa paremmin esiin. Ilman vaalikoneita heidän ajatuksensa hukkuisivat uutisvirtaan, tai kenties ne eivät edes saisi tilaa perinteisessä mediassa.

Monella puolueella onkin se ongelma, että ehdokkaat eivät osaa käyttää nettiä ja sosiaalista mediaa apunaan. Nykyäänhän verkossa kuka tahansa saa ajatuksensa julkaistua. Taitoa tarvitaan toki siihen, että joku alkaa lukea niitä.

Viime vuosina varsinkin perussuomalaiset ovat näyttäneet, mikä on sosiaalisen median voima politiikassa. Hommalaiset ja scriptalaiset ovat näyttäneet, että äänestäjät voidaan organisoida tietyn aatteen taakse vaikka käytössä ei olisikaan suurta mediabudjettia.

Toivottavasti muutkin puolueet huomaavat tämän. Verkossa työllä on helppo korvata pääoma. Televisio- tai lehdistömainonnan puolella se ei onnistu.

Vaaleja odotellessa

Ensi vuonna on taas tulossa vaalit -- ja kaiken lisäksi kahdet sellaiset. Ensimmäisen osalta en vielä tiedä, ketä äänestäisin. Toisen osalta varmasti samaa puoluetta kuin aina ennenkin.

Presidentinvaalien osalta tilanne on täysin avoin. Vihreät ystäväni hihkuivat jo joku aika sitten Facebookissa iloiten siitä, että toisella kierroksella vasurit joutunevat valitsemaan Soinin ja Niinistön välillä.

En saanut vihreiden keskuudessa suurta suosiota todetessani, että vihreillehän kokoomuslaisen kannattaminen ei tälläkään kertaa ole ongelma.

Oikeastaan mieli tekisi jättää koko äänestäminen väliin, vaikka kai sitä pitää demaria mennä äänestämään edes ensimmäisellä kierroksella.

Ylipäänsähän äänestämiseen liittyy mielenkiintoinen hyödynmaksimoinnin ongelma: koska yksilön äänestyspäätöksen merkitys on häviävän pieni, saattaa rationaalinen äänestäjä jättää kokonaan äänestämättä.

Äänestämisestä aiheutuu nimittäin aina kustannuksia. Äänestyspaikalle on käveltävä, mihin menee ainakin aikaa. Aikaa menee myös siihen, että pohtii ketä äänestäisi. Lopulta äänestyspäätökseen sitoutumisesta aiheutuu psykologisia kustannuksia.

Kustannuksia vastaavaa hyötyä ei juurikaan saa. TV:n vaaliohjelmien viihteenhän saa käyttöönsä, vaikka ei kävisi äänestämässä lainkaan. Siksi nukkuminen voi hyvinkin olla rationaalinen valinta -- yksilön kannattaa ryhtyä vapaamatkustajaksi, koska politiikka hoituu myös ilman äänestyslapun täyttämistä.