Eläköön vapaakauppa!

Naiivius, populismi, epälooginen argumentointi ja epätäsmällisyys käsitteiden käytössä ovat minua ärsyttäviä piirteitä. Taloustieteen opiskelu on herkistänyt minua entisestään näille ilmiöille. Saatan olla periaatteessa samaa mieltä jonkin asian tai tavoitteen kannatettavuudesta, mutta asetun varmasti vastavirtaan, mikäli tavoitetta ajetaan virheellisin argumentein.

Esimerkiksi "globalisaatiokriittiset" piirit vastustavat usein vapaakauppaa, koska se perustuu köyhien riistolle. Tosiasiassahan vapaakauppa edistää köyhimpien asemaa. Huonokin teollisuustyöpaikka nimittäin tarjoaa paremman ja varmemman elannnon, kuin mitä pienen maatilkun viljely mahdollistaa. Lisäksi vapaakauppa on huomattavasti kehitysapua tehokkaampi väline kehitysmaiden kehityksen kannalta.

Vapaakaupan ongelmat ovatkin rikkaiden maiden sisäisiä. Vapaakauppa johtaa vähemmän tuottavilla aloilla työpaikkakatoon ja palkkatason laskuun. Suomessa tämä näkyi esimerkiksi tekstiiliteollisuuden katoamisena ja vähitellen myös paperiteollisuuden siirtymisenä edullisemman kustannustason maihin.

Palkkatason lasku näkyy erityisesti vähemmän koulutetuilla aloilla. Monissa rikkaissa maissa nimenomaan kouluttamattoman työvoiman reaalipalkat ovat laskeneet viime vuosikymmeninä, vaikka yleisesti hyvinvoinnin mittarina käytetty bruttokansantuote onkin kohonnut samana aikana ennennäkemättömään korkeuteen. Tuloerojen kasvaminen on tapahtunut köyhimpien kustannuksella, vaikka kokoomuslainen propaganda väittää muuta.

Mutta miksi minun pitäisi olla huolestuneempi rikkaiden maiden kouluttamattomien palkkatasosta kuin kehitysmaissa nälkäkuoleman partaalla elävien mahdollisuudesta selviytyä hengissä?