Makrotalouden marginaalista

Tämän periodin tuskaisin kurssi käsittelee makrotalousteoriaa. Luennoitsija yritti ensimmäisellä luennollaan perustella, miksi myös ekonomi tarvitsee makrotaloustiedettä. Epäilemättä ekonomin on hyvä tuntea makrotalousteorian pääpiirteet, mutta suhtaudun enemmän kuin skeptisesti siihen, että ekonomin tarvitsisi käytännön työssään osata ratkoa dynaamisen optimoinnin ongelmia -- todennäköisesti intuition ja graafisten mallien tasolla liikkuva ymmärrys antaisi aivan riittävät eväät ekonomille.

Luulenkin, että makrotalousteorian kiemurat eivät auta minua maksimoimaan intertemporaalista kulutusta. Jos näin on, makrotalousteoriaan perehtyminen ei ole optimaalista ajankäyttöä. Ja koska kurssi ei edes tuota minulle erityistä mielihyvää, herää ainakin epäilys siitä, että en olisi erityisen rationaalinen.

Tämä epäilys voidaan toki selittää johtuvaksi kognition rajoitteista. Tehdessäni pääainevalintaa tietämykseni tulevista kursseista oli rajoittunut. Näin en kyennyt tekemään valintaa, joka maksimoisi hyötyfunktioni -- eli vastaisi mahdollisimman tarkoin preferenssejäni. Polkuriippuvuuden takia en kuitenkaan tässä vaiheessa voi muuta kuin purra hammasta ja jatkaa derivointiharjoituksia.