Kannustimista ja omistusasunnosta

Toisinaan minäkin olen pohtinut oman asunnon ostamista. Tähän saakka olen kuitenkin pysynyt aina vuokra-asujana. Minulle on riittänyt vaatimatonkin koti, olipa kyse sitten opiskelija-asunnosta, alivuokralaisasunnosta, kimppakämpästä tai vakuutusyhtiön vuokra-asunnosta. Vähitellen alkaa kuitenkin tuntua siltä, että minun on aika siirtyä eteenpäin myös asumisen saralla.

Kenties minunkin pitäisi ostaa oma asunto, ryhtyä asuntovelalliseksi ja alkaa lyhentää asuntolainaa sen sijaan, että sijoitan säästöni pörssiosakkeisiin. Suomen verotushan on rakennettu sillä lailla kummalliseksi, että verotuksen keinoin suositaan omistusasumista, joka ei kuitenkaan uudisrakentamista lukuunottamatta lisää yhteiskunnan kokonaishyvinvointia.

Asuntolainan korkojen verovähennyksen idea on ainakin minulta kadoksissa. Kenties alunperin ajatuksena on ollut tukea omistusasunnon hankkimista. En kuitenkaan ymmärrä, miksi verotuksella yritetään ohjata ihmisiä asumaan omistusasunnossa. Samanaikaisesti pääomatuloja verotetaan suhteellisen raskaasti verrattuna pieniin ansiotuloihin.

Hyvinvoinnin kannalta olisi käsittääkseni parempi, että verotuksella ohjattaisiin ihmisiä sijoittamaan säästönsä tuottavasti. Tällä tarkoitan sijoittamista osakemarkkinoille, joko suoraan pörssiyhtiöihin tai edes osakerahastojen välityksellä. Tämä olisi yksilön kannalta edullista, koska tuottaviin yrityksiin sijoitettuna säästöt kasvaisivat korkoa. Asuntoon sidottu pääoma kasvaa toki sekin, mutta huomattavasti hitaammin -- lisäksi asuntovarallisuus on niin epälikvidiä, että asuntovarallisuus useimmiten realisoituu vasta perikunnan hallussa. Niinpä ikänsä asuntolainaa lyhentänyt pääsee harvoin nauttimaan vuosikymmeniä kestäneen säästämisprojektinsa hedelmistä.

Mitä siis olisi tehtävä? Koska yksilö optimoi hyötyfunktiotaan politiikantekijöiden asettamien kannustinten vaikutuksen alaisena, rationaalinen yksilö allokoi suuren osan varallisuudestaaan asuntoon. Politiikkapäätöksiin on vaikea vaikuttaa, toisin kuin omaa kulutustaan ja sijoituskäyttäytymistään koskeviin kysymyksiin. Sen vuoksi varallisuuden maksimointiin tähdätessäni minun tulisi ostaa asunto ja allokoida nykyistä pienempi osa säästöistäni osakemarkkinoille.

Toisaalta on vaikea tietää, kauanko omistusasunnon hankkimiseen kannustava verolainsäädäntö pysyy nykyisenlaisena. Asiantuntijathan ovat (onneksi) jo vuosien ajan korostaneet sitä, että verotuksen tulisi suhtautua neutraalisti asumismuodon valintaan. Vähitellen myös poliitikot alkavat ymmärtää tämän, vaikka varsinkaan omistavien luokkien suosiossa olevat puolueet eivät uskalla tehdä tästä oikeaa johtopäätöstä. Tämä ei tietenkään yllätä, koska myös poliitikot optimoivat omaa hyötyfunktiotaan -- eivät yhteiskunnan kokonaishyvinvointia.